Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 7. toukokuuta 2015

Valheiden tuhatsana

Päivä sekamelskaa. Kaikesta muistuttaa itkusta kipeät silmät. "Mitä tapahtui sille Elinalle, joka tuli käynnille?" Itken koko tapaamisen lukuunottamatta ensimmäistä viittä minuuttia. Lääkäri on uusinut mun reseptit heti tänään. Päätä särkee. Muistan, kuinka mulle sanotaan useasti "muista hengittää, hengitä, hengitä". Mä en jaksa olla täällä enää. Kotimatka illalla yhtä helvettiä: pitää olla kääntämättä rattia veljen käsissä jokaisen rekan kohdalla. Ihan oikeasti, se ei ole kaunis metafora vaan raaka totuus. Mutta mä ajattelin veljeä, se on viaton, ja aineellisia vahinkoja jotka aiheuttaisin perheelle. Mä en tunnista itseäni itsestäni. Pitkästä aikaa tunnen fyysistä kipua rintakehässä ahdistuksen tähden. Ajatus katkeaa.


- -

Neljä Opamoxia; ehkä yö vie tän kaiken mennessään ja aamu on taas uusi? Tahdon vain sanoa: olen valheiden tuhatsana. Älkää jumalauta uskoko mun sanojani, mun tarinaani. Mä en voi itselleni mitään, mun kuuluisi olla kuollut. Neljä Opamoxia; ehkä uni vie mukanaan kaiken; muistot ja nykyisyyden ja tulevan. Epätoivoissaan hän uskoo.

np: Mustan Kuun Lapset - Köysi

4 kommenttia :