Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 4. heinäkuuta 2015

I want to cry blood and I want to die; I want to cry blood and I want to die


Ahdistus iskee nurkan takaa - tai jostain sieltä seutuvilta. Tavallaan olen tyytyväinen, sillä vihdoin tuntuu joltain. Olen elänyt päiviä taas kuplassa, johon tunteet eivät pääse. Nyt? Haluan kuolla. Yksi upeimmista tunteista ikinä, niin karulta kuin se kuulostaakin. Mutta tuntuu niin hyvältä tuntea! Tänä yönä en tahtoisi nukkua. Tänä yönä tahtoisin niellä pillerin pillerin perään. Nauttia siitä tunteesta. Ole hiljaa maailma! Tämä yö on minun. Olkaa hiljaa ihmiset! Te vain vihaatte minua. Tahtoisin viiltää, lyödä, satuttaa. Satuttaa teitä, minua ja teitä. Se tuntuisi, tuntuisi, hyvältä. En voi sietää ajatusta teistä, te oksetatte minua tänään. Menkää pois, kuolkaa. En tuntisi surua, en tuskaa. Vain onnea - vapaus.

Jos on olemassa vaarallisimpia oloja, tämä on sellainen. Kyllästynyt, itsevarma. Itsekkäitä ajatuksia täynnä, itsevihaa ja -rakkautta samassa paketissa. Ja jossain syvällä sisällä tahdon vain huutaa apua, vaikka en usko enää siihen. On vaikea saada kiinni itsestään. Liu'un ääripäästä toiseen ja taustalla vakiona pysyy vain tahto kuolla. Nyt jo itkettää (mutta en saa itketyksi, en tietenkään). Olispa terä, olispa terä, olispa terä, olispa terä. Mun on pakko pitää pitkähihaista seurassanne kaupungilla kuitenkin, joten olispa terä. I don't give a fuck anymore. En kestä tätä enää kauaa, mä en vain halua olla täällä enää. Ei ole syytä, enkä keksi mitään mikä riittäisi syyksi. En vain keksi, en enää.

Kuolema, tule luokseni yöllä - unessa tai valveilla. Vie minut pois tästä maanpäällisestä helvetistä jotka jotkut kehtaavat kutsua elämäksi. Olen kateellinen ja katkera vanha paska. Muut etenevät (minä taannun), muut menevät kouluun (minä en), naimisiin (minä en), matkoille (minä en), muut rakastuvat ja rakastavat (minä en kykene, tai kai edes halua), muut nauttivat elämästä ja elävät (minulla ei ole elämää). Minä haluan pois, minä haluan helpotuksen. Pois tuskasta, pois epävarmuudesta, pois tunteettomuudesta, mitäänsanomattomuudesta ja kaikesta vaikeasta. Haluan helpon tien, kyllä, voin myöntää sen. En pelkää enää, en pelkää enää, en pelkää teitä tai ketään tai mitään. Pelkään jäädä.

Ette ymmärrä paljon satutatte vain olemassaolollanne. Jokainen sana ja halveksuva katse on kuin tikari - ei sydämeen, sillä se olisi liian helppoa - reiteen. Minusta ei tullut mitä tahdoitte, minusta ei tullut mitään. Tahdon kostaa ja kostamalla voitan - kuolema. Näette vain läskiä, vain rumia arpia, vain kuoren. Minä en ole kuoreni, minä olen vahingoittunut sielu jonka te tuhositte. Minä en ole raskausarpia, viiltelyarpia ja avohaavoja. Minä olen voimaa ja vihaa, joka syö itseään sisältä kunnes tuhoutuu. Oi oispa bentsoja, oispa jotain muuta kuin alkoholia millä pistää pää sekaisin. Oispa terä. Oispa jotain millä seota ja satuttaa ja seota ja satuttaa ja kuolla.

Mutta älkää olko huolissanne, enhän minä oikeasti. Enhän minä koskaan oikeasti. Mähän olen ihan fine, ihan terve, ihan ok - älä vittu jaksa aina olla tollanen ja esittää.  Ymmärtäkää että mä vain esitän. Enhän mä oikeasti, enhän mä koskaan. Se on naurettavaa, jos on sairas. Se on laiskuutta, jos on sairas. Se on säälittävää, jos kuvittelee muka olevansa jotenkin sairas. Hullu. Sairautta ei ole, on vain hulluutta ja hulluus on syöpä, johon kuuluukin kuolla, sillä se on säälittäväänaurettavaalaiskuutta. Mietin kuolemaa ja mielentilatutkimuksia. Olenko psykopaatti? Olenko vain hullu? Olenko molempia? Mikä olen? Olenko mikään? Kuvittelenko vain kaiken, onko kaikki painajaisunentapaista kuvitelmaa?

Mulla on synkkiä salaisuuksia joita kukaan ei tiedä, joita mä en halua tiedostaa. Ei, suunnitelmat ihmisten surmaamisesta eivät kuulu tähän kastiin. Ne ovat häpeällisiä ja kipeitä asioita, joukkomurha on vain surullista - joistakin. Järkyn kai taas mieleltäni kun höpisen näitä, mutta se tuntuu oikealta. Tällainen mä olen; sekaisin, hullu, hullu, hullu ja sekaisin. Sellainen, joka pitää tuhota ja tappaa ennen kuin se tuhoaa ja tappaa muut. Jalkoja särkee paljon. Päätä särkee hieman. Rintaa painaa aivan helvetisti. On vaikea hengittää, ja tärisen taas. Jos näkisit minut nyt, et tunnistaisi minua. Jos näkisit minut nyt, et tunnistaisi minua minuksi laisinkaan. Mene siis, pysy poissa, tänään en ole sinua varten.

np: Ghost Brigade - 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti