Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

It's getting harder just to feel alive



Oksettaa, ahdistaa, pää huutaa ilkeitä asioita. Mä yritän sinnitellä keskiviikkoon. Kaikkea pahentaa ettei mulla ole mitään muuta kuin aikaa ajatella. Ei nyt. Ei edes rahaa tehdä juuri mitään, joten se ratkaisee ongelman nimeltään mitä voisin tehdä. Olen jumissa, istumassa koneella tai jos jaksan niin nenä kiinni kirjassa. Väsyttää. Heräsin kahdelta, neljän aikaa tahdoin takaisin nukkumaan koska oksettiahdistipäähuusiilkeitäasioita. Mä olen kyllästynyt, väsynyt, ahdistunut ja vailla suuntaa. Suurin ongelma on, etten edes halua tehdä asialle mitään. En halua, en pysty, ei kiinnosta. Mä olen jo luovuttanut. Säälittävää. Niin helvetin säälittävää.

Olen myös lihonut yli kolme kiloa lyhyessä ajassa. Tänään, kun heräsin, tajusin vihdoin luultavasti miksi: se kirottu Seroquel Prolong aloitettiin takaisin. Sen jälkeen mä olen lihonut. Mä tajusin että mulla on taas koko ajan nälkä, mä syön koko ajan, mun on mahdoton olla jos en syö koko ajan. Pakko kai soittaa huomenna hoitajalle ja käskeä sen kysyä lääkäriltä voisiko asialle mitään. Mua pelottaa niin että se toistuu. Se mikä tapahtui kun viimeksi aloitin Seroquel Prolongin: lihoin vuodessa lähes neljäkymmentä kiloa. Ja nyt mulla ei ole varaa lihoa yhtään. Ei edes näitä kolmea kiloa. Mutta kun olo on levoton ja sietämätön ja ahdistunut jos en saa syödä kun on muka-nälkä. Ei mukavaa, ei muutenkaan eikä nyt kun -12kg on muuttunut vain -9kg:ksi. Oksettavaa.

Ahdistaa jo valmiiksi sekin, että jos sanovat että sen kanssa pitää vaan elää. Ahdistuksen ja levottomuuden ja lisäkilojen. Niin ne silloin viimeksikin. Painoin viisikymmentä-vitun-kiloa, pian jo kuusikymmentä. Valitin että nyt kaikki ei ole fine, että tää ei ole mukavaa, mutta sanoivat että mielenterveys menee lihomisen edelle. Ja PIM!, vuoden päästä painoin sen yhdeksänkymmentä kiloa. Luulen että sanovat että kaikki lääkkeet voivat lihottaa. Ja et mulla on kokeiltu jo oikeastaan kaikki mahdolliset. BLAABLAABLAA vittu painan taas sata kiloa, eikö ois ihan ok että en lihoisi enempää ja sairastuisi pian johonkin diabetekseen? Mun on vaikea liikkua, jalkoja särkee jatkuvasti ja olo on ruma ja epämukava. KIITOS LÄÄKKEET, KIITOS. Olisin mieluummin kuollut silloin vuosia sitten. Perkele.

Voin kertoa et nytkin on nälkä. Tai näläntunne. En tiedä kumpi, en pysty tekemään eroa niiden välille. Olen ollut alle seitsemän tuntia hereillä ja syönyt neljästi jotain koska on tuntunut nälkäiseltä. Nälkä ei kuitenkaan katoa syömällä - tästä tiedän sen olevan lääkeperäistä. Äajijgoasgg. Mut onko mulla ees väliä? Mulla, yhteiskunnan saastalla ja taakalla? Ja helvetti, päätäkin särkee. Haluan huomisen pian ja samalla en halua sen koittavan koskaan. Aaltoilen taas, kovasti. Ehkä pitää painua kohta sinne peiton alle unille. Jaksaa taas kohdata uudet vastoinkäymiset huomenissa :C Juh.

np: Bring Me the Horizon - It Never Ends

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti