Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Oman elämänsä vanki

Aamu alkoi (mielestäni) liian lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen yhdeksältä kun pomppasin hereille kuvitellen kellon olevan jo vaikka mitä. Tunnelmat ahdistuneet ja kyllästyneet: taas päivä samaa paskaa. En oo tänään saanut aikaiseksi mitään. Oon nukkunut päiväunet ja muun päivän kulusta ei juuri muistikuvia. Pari räpsyä räpsin jossain välissä, mutta sitäkään en kunnolla muista - näen sen vain kuvat kameran muistikortilla. Väsynyt päivä. Oon mä avannut TS4:n, jaa saanut aikaiseksi yhden simin, mutta en mä pelaamaan asti ole tänään päässyt. Huomenna sentään menen auttamaan isää ja veljeä inventaariossa. Perjantaina sitten kaupunkiin, pääsen hakemaan sen Village -lautapelin Puolenkuun Peleistä - ja laskut kämpiltä. Yesyesyesyes.

Jalkoja särkee taas jostain syystä. Silmät tahtovat painua kiinni. Tekee mieli syödä jotain hyvää, vaikka juuri söin ruokaa. Hmm. En kuitenkaan viitsisi painua nukkumaan vielä vaikka huomenna onkin aikainen herätys - eihän kello ole vasta kuin kuusi. Aivan, ja päätäkin särkee. Voihan :3 Ehkä mun suunnitelma loppuillaksi on kokeilla pelata TS4:sta tai lukea. Ehkä käydä pian koiran kanssa lenkillä (vaikka jalkoja särkee). Ja sitten nukahtaa. Tylsää, tylsää, tylsää, tylsää. Mut sitähän mun elämä on. Ei sisältöä. Ehkä jos syksyllä taas jotain aloittaisi, jonkinlaisessa vammaisryhmässä (anteeksi käyttämäni ilmaisu). Mutta kun nekin tuntuu väkinäiseltä, niin perkeleen väkinäisiltä. Ei mua jaksa innostaa niin yksinkertaiset ja tylsät asiat. Eikä ne ihmiset siellä. Kun en mä edes tiedä mistä mä pidän. Muusta kuin kirjoittamisesta. Ja se ei ole kai minkäänlainen vaihtoehto, eihän se ole edes sosiaalista ja voin tehdä sitä vapaa-ajallakin. Blah.

Mut mitäpä mä tässä valitan, mustahan kaikki on kiinni. Mutta mua ei vaan mikään "pujota helmiä lankaan" -tyyppinen paska jaksa kiinnostaa. Kaipaisin haastetta, mutta sopivassa määrin. Ei musta ole mihinkään monimutkaiseen tai pitkää keskittymiskykyä vaativaan. Tarvin yksinkertaisia, helppoja, mutta haastavia juttuja. Sopivaa haastetta, muttei mitään mihin turhaudun. Ja kun en tiedä mitä tää tällainen tekeminen olisi. Aaaaaaaaa perkele. Ei oo kivaa, ei oo helppoo. Musta tuntuu et aina jos yritänkin jotain niin se menee vituiks jollain tavoin (yleensä koska ei mahdollista). Ääh, en tiedä. Nyt on taas sekalaisen sekavaa tekstiä sekalaisen sekavalta tytyltä. Jos mä nyt vain jatkaisin tätä ei-minään -olemista? FUCKING GREAT YEAH. Loppuun niitä räpsyjä:


tänään aamupäivällä


eilinen auringonlasku


vahinkolaukaus/Joona


Joona sanoo "m-i-a-u"

np: Varjo - Syksy

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti