Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Rinnassani valo laajenee

Oksettaa, ahdistaa, oksettaa, ahdistaa. Ei mulla muuta. Eihän mulla koskaan muuta. Tärisen ahdistuksesta, tärisen ja toivon voivani viiltää. Oon nukkunut about yksitoista tuntia: aamuviidestä iltapäiväneljään. Mä haluan kuolla. Mä en jaksa enää, mä en jaksa enää, mä en halua jaksaa enää. Auttakaa, päästäkää pois, nyt, heti, kiltit. Mä en halua elää enää. Mä en tiedä mitä enää teen, mitä enää voin tehdä. Paitsi satuttaa. Ja sitäkään en jaksaisi, mutta mulla ei ole muita vaihtoehtoja.


Enää kuusitoista tuntia. Enää kuusitoista tuntia. Tätä mä hoen tällä hetkellä; kuusitoista tuntia poliaikaan. Luultavasti mitä turhimpaan poliaikaan. Mutta kuusitoista tuntia. Se pitää selvitä. Lyökää mua, tappakaa mut, nyt. Nyt, nyt, nyt, nyt.

np: Lasten Hautausmaa - Tuulipuut

4 kommenttia :

  1. voimarutistus :( ♥ muista että niitä valoisampiakin päiviä tulee taas vaikka sun on siihen tällä hetkellä vaikea uskoakkaan.. :( olet tärkeä monelle eikä kukaan toivo sun kuolemaa, älä jooko säkään. ja tärkein, älä anna impulssille totaalista valtaa, älä tee mitään itselles. susta halutaan kuulla, mä haluan kuulla! ♥

    VastaaPoista
  2. Olen halunnut kirjoittaa jo moneen viime tekstiisi. En kuitenkaan tiedä, mitä sanoa. Silloin on paljon helpompi olla mukana ja tsempata, kun kaikki menee paremmin. On ihan sama, mitä sanon. Sen pahan olon kanssa on aina yksin. Minä haluaisin auttaa. Moni haluaisi auttaa. Ehkä joku vielä pystyy. Siihen asti on herättävä, syötävä ja nukuttava. Aina uudestaan, kunnes joku aamu se vähän helpottaa. Kuolleena ei ole enää vaihtoehtoja.
    -LK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;____; ♥ kiitos kommentista. en osaa sinullekaan sanoa nyt mitään muuta :/

      Poista