Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 31. heinäkuuta 2015

"Tää ei niinko jaksais enää"

Musta on säälittävää, niin vitun säälittävää, olla kaksikymmentäviisi ja sairas. Pahasti, jopa parantumattomasti sairas - mieleltään. Mä en jaksa tätä, mä en halua tätä. Päätä särkee, jalkoja särkee. Mulla on psyykkisesti paha olla. Nukkuminenkaan ei tuo haluttua pakoa tästä maailmasta. Näen painajaisentapaisia tai muuten vain liian vilkkaita unia, ja joskus jopa herääminen tuntuu ihanalta niiden jälkeen - mikä on mulle harvinaista. Yleensä tahdon vain nukahtaa ja nukkua ikuisesti, en herätä lainkaan enää. Mua kaduttaa etten vaatinut itselleni suurempaa annosta / toista masennuslääkettä kun lääkäri eilen kysyi olenko tyytyväinen nykyiseen lääkitykseeni. Ehkä pitää soittaa. Tai laittaa sähköpostia. Kertoa etten mä uskalla pyytää kun sain jo ahdistukseen apua. Että tuntuu väärältä pyytää moneen vaivaan apua samalla kertaa. Että tunnen etten mä saa olla niin sairas että tarvisin apua enemmän.


Mä oon kuin pysähtynyt kuva myrskyävästä merestä. Mä oon yhtä myrskyävää vettä, joka ei liiku mihinkään. Mä oon vaahtopäät, jotka ikuisesti vellovat samassa kohdassa. Mä olen jotain, mitä pidetään suurena, mullistavana luonnonvoimana - mut kahlittu sellainen. Mä olen suuri voima, jonka olemassaolo on rajoitettu yhteen sekunin tuhannesosan hetkeen. Mä olen, mutten ole.

Mä en tiedä ahdistaako mua tarpeeksi, jotta voisin ottaa ja kokeilla auttaako Truxal. Mä koen olevani väärä, vääränlainen, turha. Mun voimat on vähissä. Mä olen tänään istunut kun mun hiukset värjättiin sinimustaksi. Mä olen ollut seurana ja hieman auttanut kun äiti keräsi vadelmia. Mä olen kävellyt lyhyen lenkin koiran kanssa. Ja nukkunut ainakin kahden tunnin päiväunet. Musta ei irtoa mitään. Se tuntuu pahalta. Puhelin pitäisi laittaa lataukseen, mutta mä jaksan hädintuskin kirjoittaa tätä. Pitäisi nousta ylös, laittaa laturi pistorasiaan, liittää puhelin laturiin. Monimutkaista, liian monimutkaista. Tänäänkin mä haluan vain kuolla pois.

(Otan kuitenkin sen yhden Truxalin. Jos se vaikka auttaisi. Epäilen, mutta kokeilen. En jaksaisi enää  tätä, en jaksaisi enää mitään.)

np: The Beauty of Gemina - La Rêve De l'infidèle

4 kommenttia :

  1. Olis kiva nähä kuvia sun uusista hiuksista ja kuulla sun kokemuksesta tuon Truxal -lääkkeen kanssa, että onko siitä apua jne! :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. juh, yritän järjestää asian vielä tänään tai huomenna tai joskus viimeistään :'---D :3!

      Poista
  2. Älä koe itseäsi säälittäväksi :( itsekkin oon 24v ja ns. sairas ollut jo 9 vuotta, eikä loppua näy. Aina kannattaa uskaltaa uskoa uusiin lääkkeisiin koska mitä jos se uusi lääke vaikka oikeasti auttaisi. Kaikki kehittyy koko ajan (hei just eilenhän kehitettiin ebolaan rokote :D )
    Yritä jaksaa, oot ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha niin kai. naurattaa vaan toi "uusi lääke", koska truxal on jostain 1959 vuodelta muistaakseni. :---DD
      purr, kiitos! ♥

      Poista