Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Väsynyt


eilen; kaunis vaaleanpunasävyinen sumuisuus

Soitan polin toimistoon tavoitellen lääkäri soittoajalla. Joku kuitenkin on ehtinyt ennen, joten soitan hetken päästä uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Aina varattu. Puolen tunnin soittoaika kuluu loppuun, lääkäri vastaa toimistolle vihdoin mutta sanoo olevansa ottamassa jo seuraavaa potilasta vastaan ja ohjeistaa toimistoa sanomaan mulle et akuutissa tapauksessa voi aina mennä päivystykseen. Mä luovutan, laitan puhelimen äänettömälle ja meen sänkyyn itkemään - lopulta nukahdan itkuuni. Nukun about neljään asti, ja tällä aikaa lääkäri on soittanut ja laittanut viestin, jossa kertoo yrittäneensä tavoitella mua. Tekee mieli vain ... en edes tiedä mikä olis tarpeeks kamalaa, jotta saisin arvoiseni rangaistuksen. Itkettää. Ei ole mun päivä.

- -

Kirjoitin lääkärille noin viidensadan sanan sähköpostiviestin. Nyt vain toivon että osasin kertoa edes jotain oleellista, edes jotenkin miten kamala on olla. Tää bloginkin kirjoittaminen tuntuu kamalan raskaalta ja turhalta. Pidän lauseiden välissä pitkiä taukoja ja kappaleen kirjoittamiseen voi mennä puolesta tunnista tuntiin. Taukojen aikana ... en tiedä mitä teen. Aika kuluu vaikken tee mitään ja se tuntuu väärältä. Mua pelottaa miten mä jaksan viikonloppuna, vaikka ei kai tarvitsisi pelätä. Jaksoin mä tänäänkin tehdä asioita, mut lähinnä koska päässä on tyhjää eikä mikään tunnu miltään - olen kuin kone. Käsiä särkee, jalkoja särkee. Sekin on kai psyykkistä, ainakin ennen mulla on ollut tän tyyppisiä fyysisiä oireita psyykkisen huonon voinnin takia. Mä toivon todella että mua voidaan auttaa. En mä ole tavallaan vielä valmis kuolemaan, en vain näe muita vaihtoehtoja tän olon kanssa. Mut jos voisin paremmin, kuka tietää. Ainakin olisin valmis kokeilemaan.

np: Ghost Brigade - Torn

2 kommenttia :

  1. Voi hemmetti noiden lääkärien kanssa... Aina niitä joutuu odottaa ja sitten kun vihdoin saisi ajan tai jotain, niin itse sattuu missaamaan sen syystä tai toisesta (mutta ei tahallaan). Älä silti itseäsi rankaise, et ole edelleenkään tehnyt mitään väärää! Olin jotenkin tosi iloinen tuosta "En mä ole tavallaan vielä valmis kuolemaan" -ajatuksesta! Hyvä! Kyllä sä voit vielä voida paremmin, uskon siihen täysin. Yritä jaksaa ja muista tosiaan se päivystykseen menemisen mahdollisuus jos tuntuu että mopo alkaa karata käsistä tai jotain. Paljon voimia <3

    VastaaPoista
  2. Niin ja piti vielä sanoa että kuulostaa tutulta noi fyysiset oireet! Itellekin tulee kaikkea tommosta ahdistuksen "lisukkeena" (vitun kivat lisukkeet :D). Yh... Kun voi henkisesti huonosti niin alkaa kroppakin sanoa oman mielipiteensä asiaan, näemmä... .__.

    VastaaPoista