Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 2. elokuuta 2015

And I fear it in the night

Truxal ei tosiaan auta. Tää päivä pelkkää jäätävää ahdistusta, niin kamalaa että oon maannut ja nukkunut koko päivän. Kaksikymmentäkaksi tuntia sängyssä yhdellä reilun puolen tunnin ruokatauolla. Nyt... ahdistaa. Oksettaa ahdistuksen takia. Haluan vain kuolla. Laitoin lääkärille sähköpostia, koska en luota tuuriini että saisin sen huomenna soittoajalla kiinni. Pelottaa, että vika on minussa eikä lääkkeissä. Että Truxalinkin kuuluisi toimia, mutta mä en toimi niin kuin pitäisi ja sen takia mikään ei auta. Eniten pelottaa, ettei mua edes ahdista oikeasti, vaan olen keksinyt tän kaiken. Taas se pelottaa.


Olo on todella, todella sietämätön. Toisaalta taas niin väsynyt, etten jaksa tehdä itselleni mitään vaikka tahtoisinkin. Toivon vain ihmettä, päähän tippuvaa jättimeteoria, joka veisi multa hengen. En ole tainnut lukea yhden ryhmäkeskustelun viestejä päiviin - olen tippunut kärryiltä. En edes muista koska olisin oikeasti puhunut jollekin, vaikka ei siitä voi nyt niin kauaa olla. Oon niin lähellä sitä, että kumoaisin kaikki lääkkeet, jotka löydän, alas kurkusta. Jalkojakin särkee aina vain. Ehkä mä olen kuolemansairas? Ehkä mä pääsen pois nopeammin kuin uskonkaan? Toiveajattelua.

Kaikki pelottaa, kaikki ahdistaa, kaikki väsyttää. Oon kai ulkoisesti kovinkin rauhallinen, vaikka sisälläni kiehuu ja kihisee ahdistus. En vain jaksa. Tahdon pois, tahdon pois, haluan pois. Ei tällaista halua edes jaksaa. Mä olen kovin yksinäinenkin, ihan koska en jaksa olla yhteydessä keneenkään. En jaksa puhua. En jaksa olla kiinnostunut. Ja mä kuvittelin jo olevani pohjalla. Se on jännittävää miten sen aina unohtaa, miten alas voikaan painua. Enkä usko että tämäkään olisi vielä pohja. Pohjalla odottaa kuolema. Pohjalla ei ole mitään muuta.

np: The Beauty of Gemina - Kingdoms of Cancer

4 kommenttia :

  1. Moi Elina. Tää seuraava ei niinkään liity juuri tähän kirjoitukseesi, mutta oon seurannu sinuu jo varmaan vuoden verran ja ajattelin nyt kirjoittaa siulle. Oon itse 25v ja ollut päästäni pipi ainakin sen 10 vuotta, silloin olin ensimmäisen kerran osastohoidossa kun yritin tappaa itseni. Diagnooseja on vaikka muille jakaa, mutta minusta tuntuu et meillä on yhteistä varsinkin tuo loputon ahdistus.. En tietenkään ole iloinen siitä, että siulla on paha olla, mutta hieman lohtua tuo se etten näköjään ole omien mörköjeni kanssa yksin. Oon nyt ollut viikon sisätiloissa (mitä yöllä pystyn käymään tupakalla ulkona), en vaan pysty menemään esim.kauppaan tai tekemään mitään "normaalia" koska ahdistus on niin valtava, ihmisten katseet jotenkin syöpyy ihoon ja tuntuu että kaikki näkevät sen paskan ihmisen stigman mitä kannan. Välillä tuntuu että sydän räjähtää, pää sekoaa ja päivät kuluu siihen että hokee itselleen jotain hengissä pysymis-mantraa, ettei sekoais. Mietin kanssa että oonko vain keksinyt tämän kaiken, todellisuus tuntuu kaukaiselta mutta täyttä totta tämä olo on. Toivon kaikkea hyvää ja jaksamista siulle vaikka päivät on pitkiä ja pimeitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ hirveästi jaksamista sinulle myös. on kurjaa, että joku muukin tietää mitä tämä paska on ja tuntee samoja asioita, mutta tosiaan - se helpottaa kyllä vähän ettei ole yksin. kiitos että jaoit tämän tiedon kanssani :3

      Poista
  2. Tää ei nyt liity yhtään tähän postaukseen mutta. Muistan että olisit jossain maininnut joskus, että pelaat (pelasit?) Life is strangea. Pelasin sen ensimmäisen episodin läpi ja en oikeen tiedä, että mitä mieltä oon siitä. :D Jotenkin tykkäsin siitä, mutta jotenkin joku siinä kans häiritsi. Niin että pointtina on se, että kannataako mun ladata niitä seuraavia episodeja ja mitä sä oot tykänny niistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hmm, täytyy myöntää etten oo päässyt kovinkaan pitkälle siinä :D en ole piiiiiitkään aikaan jaksanut pelata oikein mitään, joten taidan olla kakkosepisodissa jumissa :D itseasiassa just toissapäivänä hieman yritin päästä eteenpäin, mutta oli niin jotenkin huono olo että vaikka ko. pelissä ei tapahtunut mitään ihmeellistä sinä hetkenä kun pelasin, alkoi ahdistaa joten se jäi vähän... siihen :D että. en ole ehkä paras sanomaan, mutta mua siinä kiinnostaa eniten hyvä juoni ja mielenkiintoiset henkilöt. eniten pelottaa että se menee mulle liian "pelottavaksi" ja en pääse sitä koskaan loppuun XDD joten ööh. täytyy nyt vain tyytyä höpöttämään tässä ilman että musta ois suurempaa apua :(((( sry mate :(((

      Poista