Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 24. elokuuta 2015

Hiljaisuus täynnä ääniä


Yritän nukahtaa. Pyörin noin tunnin sängyssä, kunnes nousen ja istahdan koneen ääreen. Taas. Puhelin vilkkuu käskevästi, en jaksa katsoa kenellä olisi asiaa. Tipahdin tänne taas, alas, upottavaan suohon. En tahtonut, en toivonut, en halunnut. En halua vieläkään. Tahdon pian pois, pian, pian. Mutta tähän eivät lääkkeet auta, ei rukoilu, ei usko parempaan. Mut on tuomittu tähän. Se tapahtui niin pian. Äsken vielä olin vain hieman väsynyt ja jalkasärkyinen, nyt jo tunteja ahdistunut ja kuolemanväsynyt, luovuttanut, vailla tahtoa elää. Äänet käskevät ottamaan liikaa lääkkeitä, eikä mulla tahdo olla voimia olla noudattamatta niitä. Mä hoen itselleni mantraa "tää on vain väliaikaista, tää ei ole totta, tää en ole minä" - mutta viekö se oloa pois? Ei. Se ei tee tästä yhtään epätodellisempaa. Tämä on tässä ja nyt. Äänet huutavat päässäni niin kovaa, etten saa unta. Etten voi kunnolla keskittyä. Mä en halua kuunnella, mä en halua kuulla. Mutta mulla ei ole vaihtoehtoja. Ahdistus painaa rintaa ja puristaa keuhkoja kasaan. Mä voin vielä lähes koskettaa sitä hyvää oloa... Ja nyt tilalla on tämä. Kaikki paha, kaikki musta ja pimeä ja pelottava. Mä en halua uskoa tähän, tämä ei ole. Ei voi olla. Totta. Auttakaa, viekää tämä kaikki pois. Mä haluan niin kovin olla onnellinen, mutta tää kaikki saa taas vainoharhat päälle ja kaiken päälle miettimään olenko mä oikeutettu onnellisuuteen. Ja juuri nyt, juuri tällä hetkellä, äänet kuiskivat "et ole, et ole, ikinä" - ja mä uskon.

np: Sopor Aeternus & the Ensemble of Shadows - Angel of the Golden Fountain

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti