Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 28. elokuuta 2015

Musta

Olen yksin kämpillä maanantaihin asti. Huomenna Annan syntymäpäivät. Tänään, tässä ja nyt, ahdistus, masennus, väsymys. Mun sydän huutaa apua, se ei jaksa enää, se on rikki, loputtoman rikki. Kukaan ei usko enää. Kukaan ei halua uskoa enää. Et voi aina vain voida huonosti. Enhän mä voikaan. Kai. Tänään vain taas. Tänääkin vain taas. Olen väsynyt. Väsynyt olemaan väsynyt. Haluaisin lukea vanhoja runojani. Ajalta jolloin muka osasin kirjoittaa. Ajalta jolloin pystyin purkamaan ajatuksia runoiksi, tarinoiksi, sanoiksi. Tuntuu että kirjoitan nykyään paljon, mutta vähän. Ei sisältöä. En pysty lukemaan niitä. Liian kipeää.


Tunnen kuinka terä kääntyy taas rinnassani. Ahdistus, pelko, ahdistus. Oksetus. Voimattomuus. Väsymys. Yritin lukea ja nukahtaa jo tunti sitten, mutten saa unta. Levoton mieli, levoton ruumis. Mieli juoksee omia ratojaan. Ei itketä. Tahtoisin vain kadota. Tai ei, en ehkä kadota. Vain olla. Loputtomiin, paikallani. Ikuisesti. Ajatus ei kulje. Tämä kaikki iski taas jostain, päivällä vielä kai jaksoin, en osaa ennustaa näitä, kai se on rauha, kai se on oma koti, kai se on epätoivo, yksinäisyys, väsymys, esittämisen tarpeettomuus. Ehkä jätän musiikit päälle ja yritän nukahtaa taas, tai lukea. Paeta tästä maailmasta, pois. Tänäänkään en jaksaisi.

np: CMX - Tuulenkosija

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti