Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Ihan täyttä hömppää vain

Ollut vaikeampia päiviä. Tavallaan. Kyllä, joo. Vauhti hidastunut sadasta lähes nollaan. Toissayönä en nukkunut juuri silmällistäkään, viimeyönä sen sijaan lähemmäs seitsemäntoista tuntia. Huomenna menen takaisin kämpille, kotiin, pois porukoilta, ja näen Milkan! ♥ Ehkä jossain vaiheessa viikkoa koetan änkeä isovanhemmille käymään. Mulla on isoäidille pieni virkkausprojekti, ja onhan niitä mukaisa nähdä - aina. Lauantaina, siis eilen (mihin päivät katoavat?), laitoin hoitajalle viestiä, että haluaisin nähdä lääkärin. Lääkärin ja hoitajat. Kaikki. Yhdessä. Että mulla on kysymyksiä, joihin kaipaan vastauksia. Ja niitä on. Tai no ei montaa, mutta sitäkin suurempia. Kai. Ainakin mulle ne on suuria ja tärkeitä. Kaikki ne taitaa tiivistyä pyörimään mikä vittu mulla edes on -kysymyksen ympärille :----D


Alan olla ylläolevan kuvan kannalla kovin usein näinä päivinä. Maailma tuntuu kaikesta välipaskasta huolimatta olevan liian kohtelias, pehmeä ja kiltti mua kohtaan. TÄÄLLÄ ON KAKSI KÄRPÄSTÄ JOTKA AJAVAT MUT HULLUUDEN PARTAALLE ISTUMALLA HIIRELLE JA NÄYTTÖÖN JA MUN KÄDELLE KOKO AJAN. Niin, takaisin aiheeseen. "Aiheeseen" - lähinnä höpötykseen. Mutta niin. Pelkään että alan kuvitella olevani kaikkivoipa, koska paskaa ei kaadukaan koko ajan niskaan. Pelkään että kusi nousee päähän. Pelkään että alan kuvitella itsestäni suurempia ja mahdottomampia kuin olen. Pelkään että unohdan olevani sairas - kaikesta huolimatta sairas - ja alan kiivetä vuorta, johon mulla ei ole voimavaroja. Pahinta ois että selviäisin ensimmäisestä vuoresta, valitsisin vielä korkeamman ja kuolisin sen puoliväliin, vierisin alas murtaen jokaisen luuni - ja sieluni (en usko sieluun) rippeet. Eli tää on taas tätä: pelkään pahinta, odotan pahinta. Pitäis oppia siitäkin pois - eli lopulta en kovinkaan paljon usko tuohon ylläolevaan kuvaan. :----D RISTIRIITA ON TOINEN NIMENI ♥ Kolmas on vammapääpaskaidiootti.

Yritin ottaa kuvia tänään puolihämärässä (-pimeässä) kun vietiin koiraa lenkille. No. Sehän meni vituiks, ei onnistunut, vain epätarkkuutta ja tärähdyksiä. Se siitä kaikkivoipaisuudesta. Ja kuukin oli vajonnut jonnekin puiden taakse kun äsken yritin mennä sitä uudestaan kuvaamaan. Jeah. ... Koko päivän - oikeastaan jo aika monta päivää - on vaivannut mystiset kylmät ja kuumat aallot, yhtä aikaa ja erikseen. Hikoilen kuin pieni sika ja se oksettaa. Pakko änkeä vielä suihkuun tässä kohta. Levottomuus valtaa kehoani ja asgkigajagsdg. Ehkä ois parempi nostaa perseensä ylös, mennä sinne suihkuun ja vaikka lukea. Tosin oon hieman täynnä lukemista: luin silloin toissayönä kun valvoin niin loppuun Heroiinipäiväkirjan, Enkelten verta ja Kausaalienkelin. Ja aivan, jatkoin taas kerran Hulluuden historian lukemista. Se pitäisi saada loppuun kyllä. Ehkä mä sitä voisin... Tälleen tässä ääneen pohdiskelen -_____-


Lopuksi (kevennykseksi, lol, haha) vielä että nää ylläolevan kuvan nestemäiset mattahuulipunat, jotka mä shoppasin hm.comista. Rakastuin täysin. Oikeanpuoleinen on violetimpaa huulilla kuin uskoisi, ja pinkki erittäin pinkki (hieman jopa pelottava musta, mutta kierolla tavalla pidän siitäkin). Vaaleanpunaista en kyllä ole vielä kokeillut, kamalaa, joten siitä en voi olla varma sillä yleensä mulle ei sovi vaaleanpunertavat sävyt vaan ne näyttävät... no, pahalta. Mutta kun sain yhden niistä kampanjan ansiosta ilmaiseksi niin tuota... Haitanneeko tuo lainkaan? :-----D (PS. instagram -kuvanlaatu = ♥) Nyt mä poistun sinne suihkuun, oikeasti, enkä jää tähän enää hetkeksikään jumittamaan (juu sen kun näkis)! Hyvää loppuiltaa, yötä ja alkavaa viikkoa!

np: Placebo - Infra-Red

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti