Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 28. syyskuuta 2015

Täällä vielä


Yritin nukahtaa, sillä nukuin viime yönä vajaat puolitoista tuntia, mutta taidan olla liian väsynyt nukahtaakseni. Näin aamupäivästä Milkaa, oli oikein mukaisaa taas vaihteeksi, mut sit. Sit oli poli. Pelkäsin aivan törkeästi, jännitin, ahdisti, levottomuus valtasi. En muista juurikaan mitään - halua muistaa? - muuta kuin ne sanat jotka kaikuvat mun päässä edelleen: "jos sä haluat kuolla niin ei kukaan voi sua estää, kukaan ei voi viedä sulta sitä vaihtoehtoa". Mä itkin, säälittävän vähän, mut itkin kuitenkin. Oon niin väsynyt, niin loputtoman väsynyt, mutta se ei kai välity, tai sit mun suhteen on jo luovutettu ja sen takia mun sähköpostissa esittämiin kymmeniin kysymyksiin ei annettu vastausta. Eikä kukaan edes maininnut tekstiviestiäni, jossa pyysin saada tavata lääkärin. Tuntuu kun mun jalkojen alta ois vedetty matto. Tahdon vain viiltää lisää, ihansama, en jaksa. Ehkä viillänkin, ehkä sitten kun olen nukkunut ja mulla on voimia. Nyt kädet on väsyneet ja veltot, nyt ei pysty. Mut terä odottaa mua, se odottaa aina. Mielitekona myös köysi kaulan ympärillä, parvekkeen kaiteen ympärillä, minä siinä, roikkumassa köysi kaulassa. Tai koko lääkevaraston kumoaminen alas lightkolan kanssa. En tiedä miksi estän itseäni. Käsi kutiaa kuin viimeistä päivää. En saa unta, ehkä illalla, ja onhan mulla mun löytö-Tenoxit. En tahdo ajatella mitään just nyt, kaikki tuntuu raskaalta ja vaikealta, ajattelin purkee mun yli kaksisataa kirjaa kirjahyllystä ja järjestää ne uudestaan. Ihan vain jotta ei tarvi ajatella, sillä oon liian levoton uneen enkä halua käyttää Tenoxeja jos äiti sattuukin soittamaan ja herään kesken ihanien, tiedottomien unien. Kaikki paha, sekava ja kielletty haamuna tietoisuuden rajoilla - en tahdo kuulla. Mä olen vain väsynyt. Mä en jaksaisi rimpuilla, mä haluan kaiken tai en mitään, nyt, heti, sillä mulla ei ole aikaa odottaa, kello käy, tik-tok, tik-tok.

"Näinä aikoin mietin, et syksyki ois vikani ku kaikki ympärillä kuolee niin hitaasti.
Maailmaani muokkaan, ja luon mielikuvii, jonka avul kestäis pari vuotta.
Venaan pari vuotta ni kyl se siit mut pari vuotta päättyy usein kyyneliin.
Ja se oli pelkästään maailman tekosii, ku mä ja universumi toisistamme erottiin.
Kai toisia vaan pelotti liikaa, eli toisistaan ja se verotti liikaa.
Ja nyt ku eteenpäin tsiigaan, nousee myrsky etelässä, veteen ei vedetty viivaa.
On eletty liikaa ja menetetty niin paljon, kuin ympärillä himmenneet varjot.
Ku täällä moni on jo kadonnu kauas. Ei niitä voi tuoda takas, ei se oo sama asia.
Turvaan turhaa roikkuen reunalla, ku pois muuttaa aina ettii seuraavaa.
Vaik täällä kaikki jää yksin. Täällä, missä rakkaus on enää synti."

(Teen teille postauksen mun toisesta Lush-tilauksesta ... joskus. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä se jää kokonaan tekemättä. Äsh.)

np: Ruger Hauer - Täällä vielä

2 kommenttia :

  1. olipa tylyä käytöstä hoitajiltasi.. ei potilaalle saa koskaan antaa tunnetta ettei hänellä ole väliä tai että hänen kohdalla ollaan luovutettu. mutta täällä blogin puolella susta välitetään ja sä olet tärkeä :) me lukijat rakastetaan sua <3

    VastaaPoista
  2. allekirjoitan täydellisesti edellä olevan kommentin ♥ hali!

    VastaaPoista