Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 23. lokakuuta 2015

Aamuun päin me ajetaan

Kello tulee yksi yöllä, ja mä valvon taas. Uni ei tule enää. Se tulee siinä ennen kahdeksaa illalla vain kadotakseen ennen puoltayötä. On helvetin turhauttavaa olla yksin hereillä - yksin, vaikka tiedän etten ole ainoa. Tänään eilen heräsin tosiaan seiskalta aamulla - väsyneenä, noin kolmen tunnin unien jälkeen, mut hei! mä heräsin (enhän mä ollut kunnolla edes nukahtanut niin hei! kyllä heräsin). Söin viilin, odotin että äiti heräis ja jossain vaiheessa käytiin koiran kanssa lenkillä hyytävän ihanassa aamusumusateessa ja tuulessa (äiti tosin ei arvostanut - saati koira). Käytiin kaupungissa, ostin ne pari vyötä ginasta (olen iloinen, sopivia one size -vöitä ja kaksin kappalein! kaikki mun vyöt ovat jääneet isoiksi, tai no, niin, pieniksi). Tultiin kotiin, mussutin eilisen pitsanjämät. Nukuin, koska silmät eivät enää ruokapöydässä enää kestäneet auki ja aloin sössöttäämussuttaasammaltaa. Taisin nukkua kolmisen tuntia, nousin ylös. Tein jotain (oletettavasti), kunnes syötiin (söin spagettia), jonka jälkeen vein koiran vielä hyytävämmän ihanaan vihmontaan ja astetta kovempaan tuuleen. Käveltiin nopeasti tai juostiin koko kahden kilometrin matka - ja siis, kuten olettaa saattaa, lähinnä kävelimme, emme juosseet. Ei mun kunto oo nyt "ihmeparantunut" hetkessä mihinkään. Suihkuun, ja aika pian sänkyyn. Ja sitten heräsin.


Huomenna tänään on ohjelmassa herätys seiskalta. Jossain vaiheessa suuntana taas Lahti, josta lopulta Vantaan Ikea. Tällä hetkellä... no, ahdistaa. Ylläri? Ei kovin suuri. Myös levoton olo, joka on suurin syy etten saa unta (toinen syy on mystiset, kylmät, varpaista päähän nousevat väristykset). Ajatus vain lentää, juoksee kehää pääsemättä mihinkään tai oikein tietämättä mitä edes on tekemässä. Äsken (...yhdentoista? aikoihin...) oli myös nälkä, mutta se johtui yksinkertaisesti liian vähästä ruoasta ja yritin korjata asian syömällä raejuustoa, patonkia ja ...salaatinkastiketta ♥ Jalkoja särkee, mutta tää nyt on tätä tavallista taas. Fyysisestikin hieman huono olo; oksettaa ja päätä särkee. Ehkä se on vain pimeä huone ja kirkas näyttö. Vaikka oli aika tyhjä päivä tänään niin hieman parempi olo, mikäli tyhjää ja turtaa oloa voi paremmaksi sanoa. Positiivisinta tässä päivässä oli harvinaisen kaunis syksysää! En voi mitään, mut puiden keltaiset lehdet vasten harmautta on vain rakkautta. Pieni tihkusade oli vain plussaa myös. Nautin kun ei ollut vielä jäätävän kylmä, vaan sopivan viileä ja sade tihkusi silmälasit sumuun. Nyt en vain tiedä. Pitkä yö vielä edessä. Ehkä yritän kohta taas nukahtaa? Saa nähdä.

np: Vesala - Tequila

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti