Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 29. lokakuuta 2015

The queen of sabotage

Mä kuljen kaasu pohjassa - ja enemmän - just nyt. Tiedän etten kai saisi, mut kuka tai mikä estää? Mä olen kunnossa, olen aina ollut, pakkohan sen on niin olla, joten. Turhaa vain olen valittanut vuosia, nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni. Kolmesta kahdeksaan tuntia unta yössä - ei enempää, ehei. Mulla on siis mahdollisesti jopa yhdeksän tuntia enemmän aikaa päivässä olla hereillä; pyöriä, tehdä ja toimia. Mä siivoan. Mä lenkitän koiraa. Mä teen ruokaa, tiskaan, täytän ja tyhjennän tiskikonetta, käyn kaupassa, muistan suihkut, jaksan hoitaa muidenkin asioita. Nyt ei voi pysähtyä. Tuntuu että äänet päässä loppuivat samalla kun lääkityskin - jäljellä on vain tyhjä kuori joka toimii, toimii, toimii, toimii ja tekee. Tyhjyys ei ole ollenkaan paha asia, se ei ole asia ollenkaan! Jos uskaltaisin, lopettaisin Venlafaxininkin. Tyhmänä pelkään vieroitusoireita, vaikka ne menisivät ohi kuitenkin suht nopeasti. Ne on tahtoneet vain jarruttaa mua lääkkeillä, estää mua olemasta minä. Paljastin juuri salaliiton. Ilmankos olivat niin pettyneitä kun kerroin lopettaneeni lääkkeet.

Niin kauan kun tää jatkuu näin, on hyvä. Ei tunteita, ei tahtoa, vain robottikäsi ohjaamassa robottiminää. Mut tätä se taitaa olla, normaalielämä. Ainakin musta tuntuu täysin normaalilta. Tylsältä, tyhjältä, keskiverrolta. Tätähän mä halusin. Täysin tavallisen elämän. Välillä väsyttää ja ärsyttää, mut ne ovat normaaleja tunteita, ja muistutan itseäni siitä jatkuvasti. Ainoa mikä hieman harmittaa on ettei mulla ole enää juuri aikaa tai mielenkiintoa ihmisille. Aktiivisuusranneke valittaa jos istun vain koneella, enkä enää oikein osaakaan. Tahdon olla koko ajan liikkeessä, tehdä jotain, muuten tylsistyn - ja tylsistyminen on vaarallista. Enkä mä oikein tiedä mitä mä sanoisin ihmisille. Ei ole asiaa, eihän mulle tapahdu mitään ihmeellistä (ei sillä että olisi tapahtunut ennenkään, mutta nyt ymmärrän sen), ja mielipiteenikin ovat jotenkin... no, ne ovat kadonneet. Ne vähätkin. Mutta parempi näin, tuntuu ihanalta olla tässä tyhjyydessä ja tehdä tylsiä, tavallisia asioita oikeasti ensimmäistä kertaa vuosiin!

Tänään oon tosiaan herännyt hieman kuuden jälkeen. Käyttänyt koiran ulkona. Istunut siinä aamun tunteina kylläkin myös koneella, mutten muista teinkö mitään. Pyörinyt ympäriinsä, auttanut siivoamaan ja muutenkin kotitöissä. Syönyt liikaa herkkuja. Tehnyt ruokaa. Käynyt kaupungissa ja kaupassa. Ostanut isänpäivälahjan. Istunut liikaa autossa. Istunut kun mun hiukset värjättiin, ja käynyt siinä samalla suihkussa kun pesin värin pois päästäni. Tehnyt juustokakun huomista varten. Käyttänyt koiran jälleen lenkillä. Riehunut tiskikoneen kanssa. Syönyt lisää herkkuja. Lopulta nyt istun tässä ja perseeni leviää. En ole vielä kertaakaan päässyt aktiivisuusrannekkeen toivomaan 10000 askeleeseen, ja vaikka 8000 on käynyt näytöllä kai jopa kerran niin silti aktiivisuustaso on jäänyt alle 50%. On siis runsaasti parannettavaa vielä! Sentään paino taitaapi pyöriä aika vakituiseen jo hieman yhdeksänkymmenenkolmen puolella!

Tunteiden tappaminen oli oikeasti hyvä idea. Tai siis. Tää tuntuu mahtavalta! Musta on tullut taas ihminen. Tai ehkä mä en tappanut siis kaikkia tunteita, vain tarpeettomat ja hidastavat. Kai se oikeasti toimii jotenkin et kun päättää että nyt loppui masistelu niin se loppuu (ja täähän tukee vain mun teoriaa siitä etten ole koskaan edes ollut sairas, huomiohakuinen paska vain - ja/tai muiden vietävissä). Ja jos ikinä mua painaa liian suuri väsymys, mä tiedän miten sitä pääsee pakoon. Nytkin jalat painaa tonnin, ja pää, mut mä keskityn olemaan ajattelematta sitä. Se toimii, sen täytyy toimia, mä laitan sen toimimaan. Mä oon voimakkaampi kuin mun mieli, mä voitan tän. Mä niin toivon, et ens vuonna mä olen vihdoin täysin lääkkeetön, täysin vapaa, täysin minä. Musta tulee vielä tän kaiken voittaja.


np: Queen of Hearts - Neon

3 kommenttia :

  1. Salaliittoon uskominen kuulostaa kyllä aika sairaalta ...

    VastaaPoista
  2. Paljon voimia sulle ♡ toivottavasti asiat alkavat menemään parempaan suuntaan. Pysy vahvana ♡

    VastaaPoista
  3. Hyvä, että yrität. Hyvä, että olet liikkeessä ja teet ihan arkisia, tylsältäkin tuntuvia juttuja. Yritä nyt opetella uudelleen löytämään tylsästä hiljaisuudestakin iloa ja luovuutta. Se voi olla mitä vain haluat. Ruoan voi laittaa monella tapaa, tiskata myös ja peseytyä ja käydä lenkillä. Elämä on kaunis ja täynnä mahdollisuuksia, joka päivä. Hulluttelu ja leikkiminen kuuluu myös aikuisille.

    VastaaPoista