Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 26. lokakuuta 2015

Viisi

Tänään on blogin viisivuotissyntymäpäivä. En tiedä pitäisikö tätä juhlistaa jotenkin - vuosia, jotka olen aina vain voinut huonosti. Ei ainakaan ole juhlafiilis. Olo on tällä hetkellä jäätävä. En saa kiinni mikä tän pahan olon tarkalleen saa aikaan, mutta ainakin väsyttää sekä ahdistaa hieman. Lisäksi oksetus kehossa. Palelee. Ja mystinen, ahdistava tyhjyys sisällä: lopulta ei tunnu oikein miltään. Mä en vain jaksa. Huomenna ois poli. Niin paljon sanottavaa (kai) muttei ollenkaan sanoja (ainoa totuus jonka tiedän). Kuolema tuntuu taas vaihtoehdolta - ainoalta vaihtoehdolta. Olen väsynyt, mutten saa kunnolla nukuttua ja uni ei virkistä. Taidan silti nukahtaa nyt.


Tää blogi on vain pintaraapaisu musta, mä olen vain pintaraapaisu jostain (mistä en tiedä sen enempää kuin tekään). Kiitos teillekin näistä viidestä vuodesta, kiitos. Musta ei irtoa nyt mitään suurta ja juhlallista. On vain kamalaa että olen täällä vieläkin valittamassa.

np: Edorf - Jäisessä virrassa

4 kommenttia :

  1. Tiedätkö mitä? Sun täytyy ruveta toimimaan asioiden eteen. Ongelmat ei ratkaise itse itseään, ne on aktiivisesti ja omatoimisesti purettava eri keinoin ja menetelmin. Pitkän tähtäimen juttu, mutta toimii. Kyllä, myös ns. "skitsofreniassa" ja "dissosiaatiohäiriössäkin". Tie voi vaikuttaa kiviseltä ja mahdottomalta, koska kipeiden ja pelkoa herättävien asioiden kohtaaminen vaatii niiden täyttä läpikäymistä ja mielellä on myös melko ovela tapa huijata omistajansa uskomaan, ettei asiat voi muuttua ja ettei mihinkään kuitenkaan pysty. Haluatko todella niin paljon parantua, että olet valmis kyseenalaistamaan uskomuksesi ja muuttamaan vakiintuneita toimintatapojasi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ongelma onkin siinä, kun väsyttää. Kun ei jaksa kiinnostaa. Kun ei usko tulevaan. Kun kuolema houkuttaa. Kun ei välitä.

      Näin ainakin itsellä. Et ole väärässä. Et vaan ole minä.

      T. Ohikulkeva kommentoija.

      Poista
  2. Jos tämä oli vastaus ensimmäiselle kommentoijalle eli mulle, niin korjaisin vielä muutaman seikan. Mikäli "et ole väärässä, et vaan ole minä" viittaa antamaani kannustukseen ja vihjaa jollain tavalla oletettuun elämäni kokemuspohjaan, niin siinä tapauksessa voin vakuuttaa, että olen kokenut KAIKEN mainitsemasi. Itse asiassa niin pitkäaikaisesti ja niin voimakkaasti, että sairastuin lopulta fyysisesti hengenvaarallisella tavalla. Tiedän siis mistä puhun, niin kokemuksen kuin ratkaisumahdollisuuksien ja toivonkin puolesta. Toki, en ole sinä enkä kukaan muukaan, eihän sitä voi eikä tarvi olla toinen ihminen mitä on.
    Mutta se kommenttini pointti piilikin nimeenomaan siinä, että jopa juuri noista kroonistuneista uupumuksen, välinpitämättömyyden, epäluottamuksen ja itsetuhoisuuden tunteista voi todellakin päästä eroon. Prosessi on pitkä ja kivulias, ja todellinen edistys tulee selvästi havaittavaksi vasta pitemmällä aikavälillä. Ratkaisevin tekijä on se, onko tietoa ja työkaluja alkaa itsenäisesti työskennellä ja kokeilla uusia keinoja elämänsä parantamiseksi. Sitä tietoa ja niitä työkaluja ei saa julkisen eikä yksityisenkään terveydenhuollon puolelta, vaan ne on etsittävä ja oivallettava itse.

    Jos Elinaa kiinnostaa joskus vaihtaa aiheesta muutama sana lisää, niin olen käytettävissä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me itseasiassa eilen puhuttiin polilla tästä. Että pitää uskaltaa enemmän, uskaltaa kurkata sinne pimeälle puolelle ja uskoa ettei sinne aina huku vaikka se siltä tuntuu. Vaikeetahan se on, kyllä, mut mä uskon et mä oon ottanut jo minimaalisen pieniä askeleita eteenpäin. Ehkä tää tästä, hitaasti mut varmasti. Ainakin tänään, just nyt, tahdon nähdä asian niin että mä selviän. Kuten varmasti tiedät, oikein huonoina päivinä se on vaikeaa, mutta. Sitä on ehkä vaikea nähdä, mut mussa tapahtuu pientä muutosta parempaan koko ajan. Se on niin pientä, etten itsekään sitä huomaa kuin katsomalla vuosia taaksepäin. En osaa nyt pukea ajatuksiani sanoiksi (saan ehkä syyttää aamua), mutta kiitos paljon kommentistasi! :) Mä yritän pitää yllä kovaa ajatustyötä aina kun vointi niin antaa periksi :3!

      Poista