Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 5. lokakuuta 2015

Where is my mind?


"For mother earth we fall
To the last of man, she'll take us all
Poisoned air, the wasted land
Turns to our tomb
The silence of the womb"

Epätoivoinen olo. En vain jaksa. Haluan kuolla. Tänään oli poli, sanoin samaa. Että tahdon kuolla. Mä en jaksa vain enää. Impulssit huutavat täysillä, mä vain olen porukoilla eikä mulla ole millä yliannostaa, vaikka sitä impulssit tahtoisivat. Helvetillistä yliannosta. Tärisen. Tärisen aivan saatanallisesti ja kirjoittaminen on vaikeaa sen takia. En vain halua jatkaa enää, en jaksaa enää, en. Mä en jaksa vastata ihmisille, kirjoittaa niin paljon kuin tahtoisin. Mikään ei vie tätä oloa pois. En osaa edes viiltää enää, eilen yritin, mutta olin vain liian väsynyt eikä terän painamisesta ihoa vasten tullut mitään. Ei rasvakudosta = ei mitään. Mussa ei ole voimia enää. Pillerit jaksaisin niellä, en muuta. Mä haluan pois, mä haluan pois. Mä olen turha, turta, kurja. Kadulla kävellessä mä olen varma että jokainen ihminen jonka varjon päälle astun, kuolee nopeasti. Polilla ei tapahdu mitään jännittävää. En anna itseni itkeä, en anna itseni romahtaa. Jalkoja särkee. En jaksa. En saa edes Truxal -purkkia auki. Miksen ole kämpällä, miksen jäänyt. Oisin voinut lähteä, tänään ois uskallusta.

- -

Tärinä loppui suurimmaksi osaksi, paha olo vain jäi - ja se pahenee entisestään. Tunnen taas sormieni luut. En jaksaisi, en vain jaksaisi. On niin tyhjä, sietämätön olo. Niin väsynyt. Mutta ei nukuta, en voi siis paeta itseäni edes uneen, jotka viime aikoina ovat olleet levottomia ja täynnä painajaisia. Tahdon vain viiltää lisää. Mulla ei vain ole tässä kuussa euroakaan rahaa, jolla ostaa laastaria. Ehkä viillän ja kerron huomenna äidille, jos se ostaa mulle lisää laastaria - vihaisena ja pettyneenä, mutta ostaa. Ehkä. Pitäisi kuolla niin en olisi enää taakka. Mä levitän pahan olon syöpää ympärilleni, huomaan sen. Kellään ei ole hyvä olla niin kauan kuin mä elän. Ja kukaan ei enää jaksa, kukaan ei enää ota vakavasti mun pahaa oloa. Ehkä sit kun kuolen, ehkä sit vihdoin joku ymmärtää. Luultavasti ei.

Tuntuu myös että oon niin yksin. Vaikka mulla on ympärillä enemmän ihmisiä kuin koskaan, mä olen myös enemmän yksin kuin koskaan. Jokainen ihmiskontakti vie multa energiaa, jokainen ihminen mun elämässä muistuttaa mua siitä mitä mä olen - en mitään. Tahtoisin vain kadota koko maailmankaikkeudelta (vaikka tiedän ettei maailmankaikkeutta pääse pakoon). En jaksa, en jaksa odottaa että kaikki muuttuisi paremmaksi. Mä haluan kirkkaan valkeuden, niin hiljaisen että korviin sattuu. Mä haluan ikuisen tyhjyyden, olemattomuuden, poistua täältä palaamatta koskaan. Tänään ei edes pelottaisi, tänään mua ei haittaisi kuolla.

np: Swallow the Sun - Silence of the Womb

3 kommenttia :