Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 16. marraskuuta 2015

...and their angry, hostile fingers are pointing at me


Puhelimesta on loppunut akku jossain vaiheessa. En ole koskenut siihen sitten lauantai-iltapäivän, nyt sain laitettua sen sentään lataukseen. En tiedä. Makaan vain päivät ja yöt sängyssä. Välillä nousen tunniksi ylös, tuijotan tietokoneen näyttöäni varmistuakseni siitä että maailma on vielä olemassa (ainakin internetissä). Sitten takaisin sänkyyn. Aika kuluu jotenkin kummallisesti; samalla tuntuu että se on pysähtynyt paikalleen, mutta silti kellon viisarit ovat siirtyneet aina hieman tai enemmän eteenpäin kun niitä katson. Suihkussa olen käynyt viimeksi kai perjantaina, en muista. Painoa on lähtenyt viikossa kaksi ja puoli kiloa. En saa ruokaa alas, tai saan vähän, jos oikein yritän. Ei vain ole nälkä, ei vain tee mieli. Se pelottaa mua. Horrostan tunnista toiseen kummallisten ajatusten keskellä; olen esimerkiksi kohta kai vuorokauden miettinyt aika usein suomen kieltä ja kielioppia päässäni - englanniksi. Se on rasittavaa ja raskasta.

Ärsyttää, kun kaikki mitä juon tulee suoraan läpi. Ärsyttää juosta jatkuvasti vessassa, ärsyttää juoda. Silti juon (ja kai se on ihan hyvä että edes juon?). En oikein tiedä miltä tuntuu. Pahalta. Mutta mun pää on niin sekaisin kaikesta, etten pysty erottelemaan tunteita tai tuntemuksia. Hoitajat sanoo että kaikki on vain dissosiaatiota, mutten tiedä voinko uskoa siihen. Se ei tunnu oikealta, mutta mitäpä minä itsestäni tietäisin. Oon vain kovin väsynyt kaikkeen. Ja hikoilen kuin pieni sika. Siinä kaikki mitä tiedän. Sydän muljuu taas jotenkin epämääräisesti, mutta tuskin sekään mitään vakavaa. Tuntuu vain inhottavalta. Äänet, ihan tavalliset arkiset äänet (kuten ruoanlaitto, koiran tassut, ihmisten puhe, oven sulkeminen jne.) sattuvat ja riipivät korviani. Suljen oveni ja hautaudun peiton alle.

Kasvot ruvilla, joita revin auki useita kertoja päivässä. Hiukset likaisina. Samassa yöpaidassa jo ties monetta päivää. Vatsa tyhjänä, tuntematta nälkää. Täällä vielä. Tuntuu, että kaikki vaihtoehdot olen käynyt läpi päässäni jo tuhannesti. Mikään ei miellytä, mikään ei ennen kaikkea jaksa kiinnostaa. Poli on torstaina. Se tarkoittaa vain sitä että keskiviikkona on mentävä suihkuun, ei mitään muuta. En jaksa uskoa apuun, en helpotukseen. Pelastusta täältä, minne olen joutunut, ei vain ole. Hyvin sekavia oloja. Tällä hetkellä se hirviö, joka mun sisällä asuu, näkyy hyvin selvästi läpi. Enkä pidä laisinkaan siitä mikä otus mua peilistä katsoo.

np: Nancy - Aokigahara

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti