Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

En tiedä, en tiedä

Herään viiden aikoihin iltapäivällä mennäkseni vessaan. Seuraava havaintoni on vessan lattialta, jonne oon vajonnut tajun lähtiessä. Äiti huutaa ja käskee avaamaan oven nyt. Spagettijaloin ja -käsin saan jotenkin oven lukosta auki ja rojahdan äidin käsivarsille. Alkaa kysely mitä oon vetäny ja kuinka paljon. Alkaa vakuuttelu etten paljoa ja että oon ihan ok kohta jos saan vain istua hetken. Mut tottahan se on. Jos vain oisin nukkunut eikä olis tarvinut käydä vessassa, oisin ihan fine - eikä se annoskaan nyt päätä huimannut (hehs). Itken. Äiti on pettynyt, vihainen ja huolissaan. Istun siinä sohvalla, johon mut talutettiin, vain tuijottaen ulos tai lähinnä tyhjyyteen - ja itken. Välillä jalat kramppaa oudosti. Kello on kai vaille kahdeksan kun lopulta uskallan nousta seisomaan ja kävellä sänkyyn. Nukahdan.


Mä en ole mitään, mä en ole mitään. Mä en osaa elää, mä en osaa olla elämättä. Mä koen kaiken väärin, mä teen kaiken väärin. Kaikki on taas vaan niin helvetin pettyneitä muhun, ja vika on mussa. Aina vain mussa. En tosiaan tiedä mitä tehdä enää. En enää. Kaikki on vain sekavaa. En tiedä enkö mä vain osaa elää, eikö mua opetettu vai oonko mä vain huono painos? Sellainen joka ei onnistu vaikka sille tekis mitä? Multa loppuu keinot, ja niin kai muiltakin. Mä en vain ... osaa. Olla sellainen kuin pitäisi. Kun edes tiedä mitä tai millainen pitäisi olla. Ja kun mä en ole sellainen jota ruoskiminen ajaa eteenpäin, se saa mut vain käpertymään itseeni. Multa pyydetään vain nyt just asioita, jotka nyt just on mulle mahdottomia. Kai mä teen ihan samaa; kai mun pitäis vain olla tyytyväinen näin. Mutta kun. Ääh.

np: Marina & the Diamonds - The State of Dreaming

2 kommenttia :

  1. ootko lukenu tämän?! http://www.iltalehti.fi/mieli/2015110420585034_md.shtml

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. olen lukenut hesarin uutisen ko. henkilöstä joskus... kauan, kauan sitten jo :)

      Poista