Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 2. marraskuuta 2015

Ennen kuin se taittuu johonkin tyhmään


"Mun pitäis olla nyt tyyni ja rauhallinen
Syvältä viisas, tunteilta harmooninen
Ja vauhtisokeana siltä hetkittäin näyttää"

Hoitaja ei vastaa mun tekstiviestiin tai soita vaikka pyysin. Ehkä se ei ollut töissä, ehkä mua vain testataan. Mä en jaksa enää hymyillä ja esittää, mä haluan vain kuolla. On helvetin aggressiivinen olo ja pelkään oikeasti iskeväni veitsen ensimmäisen ihmisen kasvoihin joka vain uskaltautuu avautumaan mulle mistä tahansa, esim. vaikka sanomaan moi. Oon repinyt vanhaan arpeen verisen reiän; tuntuu höpöltä kun ei tunnu miltään koska arvessa ei loogisestikaan ole ollenkaan tuntoa. Hirveitä mielihaluja viiltää, nähdä paljon verta. Ehkä odotan huomiseen, otan muutaman Truxalin ja nukun ja toivon että hoitaja soittais huomenna. En usko vieläkään todella että ne vois auttaa mua, haluais auttaa mua, mutta kai sitä on pakko jotain yrittää. Ei mulla ole muuta. Ei ne tee lääkitykselle mitään, oonhan mä paska ja tyhmälaiskaidiootti luonnostani. Mutta sen tiedän, etten ole oikeasti tällainen; ilkeä ja vihamielinen paskapää. En mä oikeasti halua puukottaa ihmisiä, tai haukkua niitä kunnes ne itkee, potkia päähän ja nauraa kun ne vuotaa verta jokaisesta ruumiinaukostaan. Mut nyt mä haluan, haluan sitä jopa enemmän kuin kuolemaa. Enkä pidä tästä laisinkaan.

Onhan tietty se toinenkin hoitaja, voinhan mä yrittää soittaa sille jos huomenna ei siitä toisesta kuulu aikaan x mennessä. En vain osaa puhua sille niin hyvin, mut pitäis kai opetella sitäkin taitoa. Mun pitäis olla koko ajan menossa jotta en tuntisi, ja yksin, jotta en tuntisi. Tunteet on pelkkää ahdistusta ja vihaa ja raivoa ja masennusta. Hyperventiloin ja tahdon tappaa, ei, tää ei voi olla hyvä juttu. Satanen Truxalia alas, noin, ja tän tekstin loputtua mä kaivaudun pois tästä maailmasta. Ei se ahdistukseen auta, tuo lääke, mut unen se tuo. Siinä katoaa sitten ahdistus ja muukin hetkeksi. Ei mua edes oikeasti väsytä, liian aggressiivinen olo, mut pakko, pakko, pakko, PAKKO nukkua tai teen tai sanon jotain kamalaa. Onneks oon jo vuosia harjoittanut itsehillintää, muuten oisin tuhonnut tänään jo muutamat ihmissuhteet luultavasti lopullisesti (pahemmasta ei puhuta). En vain jaksa enää. En vain vittu jaksa enää saatana! Pää räjähtää, auttakaa ny jumalauta joku, jotenkin. Itkettää (en saa itkettyä). Ahdistaa (elämä ja olot). Masentaa (että olen vieläkin täällä kokemassa tän kaiken paskan). Mä en saa vain mitään hyvää irti tästä. Ei vittu oikeesti, parempi vain mennä nukkumaan. Nyt, heti.

np: Ruger Hauer - Ukraina

2 kommenttia :

  1. Ei ne lääkkeet ihan turhia oo ollu jos niiden kanssa et ihan jokaista halua tappaa..

    VastaaPoista
  2. Tiedän noi olot, voimia sinne <3

    VastaaPoista