Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 28. marraskuuta 2015

I want to be one with the stars

En näe itselläni enää paljoa vaihtoehtoja. Pelkään jatkuvasti, kaikkea. En saa nukuttua öisin, enkä tahtoisi nukkua päivisin nyt kun olen isovanhemmilla (olen täällä edelleen ensi viikon, sillä porukoilla alkoi keittiöremontti). En halua näyttää heikolta, tai sairaalta, tai mitään. Tämä päivä oli poikkeus, sillä en vain saanut itseäni ylös sängystä, ja nukuin puoli kolmeen iltapäivällä. Tunsin itseni epäonnistuneeksi ihmisperseeksi, mutta silmät eivät vain pysyneet auki tai minä istuma-asennossa - puhumattakaan seisomisesta. Olen jatkuvasti vihainen ja ärtynyt, silmät painuvat pitkiksi ajoiksi kiinni syödessä, autossa, istuessa vessassa jne., pienetkin arkiset asiat hermostuttavat (vaikka toisaalta jotkin asiat, joiden pitäisi tuntea joltain, eivät tunnu miltään) ja en vain jaksaisi. Kaikki on kamalan vaikeaa - tai mahdotonta - juuri nyt.

Torstaina kävin polilla. Itkin lähes koko ajan. Sain kuulla, että kaikki sanomani on hyvin ristiriitaista ja ettei siinä ole juuri mitään logiikkaa. Että viisi tai kuusi tuntia unta yössä on ihan fine. Että mun pitäisi lopettaa tää oloissa rypeminen ja ryhdistäytyä. Ja poistuessani ovesta vielä "ulkoile enemmän niin kyllä se siitä!", vaikka olin minuutteja aikaisemmin käsittääkseni suhteellisen selvästi ilmaissut kaiken olevan vaikeaa ja raskasta. En vain helvetti tiedä. Kaikki on mun vikaa, vika on mussa, mä olen viallinen. En osaa elää ja musta on päästävä eroon; olen vain taakka tälle maailmankaikkeudelle. Öiden hiljaisina, unettomina tunteita olen sängyssä pyörien miettinyt olemassaoloni merkitystä niin monelta kannalta kuin vain osaan tullen aina samaan johtopäätökseen: tekisin palveluksen kaikille, kaikelle, lähtemällä täältä. Olen hyödyllisempi ravinteina kuin elävänä olentona. Kun vain uskaltaisin onnistua. Ei ole järkeä hengittää enää - ei kun elämä on tuskaa, eikä mua voida tai haluta auttaa. Kuoleminenkin on vain niin helvetin voimia vievää, ei lainkaan helppoa. Jos voisin vain nukahtaa ikuisesti seuraavan kerran kun silmäni suljen... Ehkä sitten, viimein, kaikki olisi hyvin.


np: Mirel Wagner - Dream

3 kommenttia :

  1. Mua niin ärsyttää, kun hoitajat välillä vähättelee kaikkea. Just silleen "kyl sä jaksat, nouse vaan ylös! eihän noi sun olot mitään pahoja ees oo, ihan hyvässä kunnossa sä oot :)))" Siitä tulee entistä paskempi ja turhautuneempi olo, kun ei vaan ymmärretä sitten millään. Äh. Tsemppiä. <3 En voi pakottaa sua jäämään, mutta silti toivoisin hirveästi että jäisit, etkä tekis itellesi mitään lopullista koskaan.

    VastaaPoista
  2. sulla on harvinaisen paska hoitosuhde. huhhuh.

    VastaaPoista