Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Only alive when I pretend that I have died

Mä en pysty tähän. Pelkotiloja, verisiä kynnenalusia, väsymystä, ahdistusta, pakottavia itsetuhoajatuksia ja loputon tarve kuolla. Tahdon vain kadota sänkyyn jos en voi kuolla. Ja silti mä nousen ylös aina kun isoäiti pyytää heräämään. Sänky on ainoa turvapaikka siitä huolimatta etteivät ajatukset lopu sielläkään kuin vasta kun vaivun uneen. Sänky on silti lupaus unesta - tuli se sitten nopeasti tai tuntien odotuksen jälkeen - ja uni on lupaus hetken rauhasta. Vaipuessani peiton alle itku ei ole kaukana, sillä siellä olen turvassa, rauhassa, lähes tyytyväinen. Yritän muutenkin kaikin tavoin vältellä ajattelemista, sillä ajatteleminen palauttaa mieleen ne kylmät faktat, joita en halua muistaa. Kuinka yksin olen kaiken kanssa, kuinka huono oloni on, kuinka toivotonta kaikki on. Olen lopussa ja neuvoton - ja niin ovat myös kaikki ympärilläni.


Mä en jaksa enää. Mä en jaksa puhua kenellekään. Mä en jaksa välittää mistään. Mä teen asioita kun joku ohjaa ja käskee, muuten vain olisin. Makaisin sängyssä ja nukkuisin. Kiinnostukseni kaikkea kohtaan on kadonnut. Elämä tuntuu tarpeettomalta ja liian raskaalta. Olen robotti, vailla tunteita, toimien ohjeista. Ulospäin näytän elävältä, sisältä olen kuollut. Kone, jonka rinnassa sydän pumppaa verta elimiin, jotka eivät lopeta toimintaansa vaikka kuinka tahtoisi. En jaksa, en jaksa, en jaksa, en jaksa. Joskus oli lupaus elämästä, ja usko siihen lupaukseen. Nyt on vain toive kuolemasta. "Mene ulos, anna itsellesi aikaa, odota, lopeta vetelehtiminen, tee, jaksa, voi, pysty, nyt, heti, kohta, ei!, älä noin vaan näin!" Mä tahdon vain kuolla, pois, pois, kuolla. Jos kukaan ei voi tai halua auttaa, miksi kärsiä? Jos kärsisin fyysisestä, oikeasta, sairaudesta, tehtäisiin kaikki jotta olini helpottuisi. Miksi en ole nyt sen arvoinen? Mikä tekee minusta huonomman? Aivan, unohdin - nythän tämä on oma vikani, virhe on minussa, minä en ole minkään arvoinen. Siksi.

np: Marina & the Diamonds - Buy the Stars

1 kommentti :

  1. Olen todella pahoillani puolestasi. En oikein osaa sanoa muuta kun että tunnen suurta myötätuntoa sua kohtaan ja toivon kovin, että olosi helpottuisi edes jotenkin <3
    En tiedä, oletko miettinyt osastohoitoa, olisiko siitä apua, edes hetkeksi että saisit parempaa hoitoa ja elämänhalusi takaisin?

    VastaaPoista