Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Oonkohan mä alamais vai kaikki muut vaa korkeel


Ahdistaa niin että oksettaa. Nukuin aivan helvetisti, kai, tai miten sen ottaa. Lähemmäs seitsemäntoista tuntia. Tekis mieli vetää sama uusiks, väsyttää ja unessa on turvassa tältä ololta. En ole päättänyt soitanko huomenna polille vai en. Eihän ne mitään voi tehdä. En ole psykoottinen, joten lääkityksellekään ei tehdä mitään. On hyvin vaikea hengittää, päässä heittää, pyörryttää ja oksettaa. Pelkään, pelkään niin paljon enkä tiedä edes tarkalleen mitä. Kai itseäni, en kai joltain osin haluaisi tappaa itseäni, mutta se pyörii päässä koko ajan. Kuolema. Mä en pysty hahmottamaan enää mitään. Tahdon vain pois. Niin pitkään meni hyvin (kai, en tiedä, se tuntui vuosilta, mutten voi sanoa varmaksi oliko se päiviä vai tunteja vai sekunteja). On niin tyhjää. On tavallaan surullista ettei mulle voida tarjota enää muuta apua kuin minä. Minä, jolla ei ole voimia tai juurikaan halua auttaa itseään. Mulle tarjotaan kuolemaa tarjottimella, en tiedä kauan jaksan kieltäytyä. Päässä tuntuu niin oudolta et parempi kai ottaa muutama Truxal ja nukkua aamuun. Ehkä soitan sit polille. En tiedä. Eihän mulla ole mitään oikeaa, tärkeää asiaa. Kun en edes tiedä mitä sanoisin. Sanat ei tule ulos, olo vain pahenee. En saa henkeä.

np: Paperi T - & Hendricks

2 kommenttia :

  1. Jos olos pahenee niin kannattaa sun itsen takia soittaa polille ja yrittää saada edes pari sanaa ulos siitä sun olosta :( toivotaan että sun oloon saataisiin apua!

    VastaaPoista