Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 12. marraskuuta 2015

Päivän sana

Tärisen. Kasvoja kiristää, kutittaa ja polttelee. Haukotteleminen sattuu, mutta oma vikani kun olen repinyt kasvoni ruville, uudestaan ja uudestaan. Yritän lopettaa, mutta edes kipu tai veri eivät estä käsiäni hakeutumasta epäkohtiin ja vanhoihin rupiin aina vain. Ajatus ei kulje. Söin ensimmäistä kertaa kunnolla sitten kai lauantain, ja nyt oksettaa valtavasti. Suu vain söi epätoivoissaan vaikka vatsa huusi jo olevansa aivan täynnä. En pysty keskittymään. Kävin polilla. "Sä täriset" ja "näytät tosi väsyneeltä". Yritän kertoa kaikesta, mutta sanat eivät tulleet ulos kai oikein. Olen nukkunut aamusta pari tuntia. Tuntuu ettei kukaan ymmärrä, ettei kukaan välitä. Kaikki menee dissosiaatiohäiriön tai lääkesekoilujen piikkiin. Eikö tää sitten ole todellista? "Ei me voida auttaa sua nyt, pitää vain odottaa." Olen niin yksin ja toivon vain nopeaa kuolemaa. Olo on väsynyt ja toivoton. Mistään ei saa apua, ja mä en jaksa. Ei mulla ole tarpeeksi sanoja, ei vaikka sydän ja mieli huutaa niitä; en vain saa selvää. Sattuu niin paljon.


np: Lasten Hautausmaa - Naulat

2 kommenttia :