Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Random thoughts, random scribble

Mulla on takaraivossa jäätävä kuhmu, jota särkee ja tykyttää. Näköjään löin sitten pääni ihan kunnolla kun taju lähti. Hieman parempi fiilis, jotenkin, ehkä se on vain tieto siitä että pääsen perjantaina Jyväskylään Nooran luo, ehkä se on vain jokin mielenhäiriö. Optimistit sanois että "parempi päivä", mä sanon et "kyl se viel itkuks muuttuu". Täytyy kai vetää jonkinmoista särkyburanaa tähän pääkipuun, tuolta takaraivosta se säteilee joka paikkaan mun kalloa ja tuntuu että räjähdän nyt myös fyysisesti enkä vain psyykkisesti. Oon mä sen verran jaksanut että heräsin joskus kymmenen(?) aikaan ja jopa puoli yhdeltä raahasin itseni jopa suihkuun (ei siitä ollutkaan kuin viisi päivää edellisestä kerrasta...) ja nyt illalla menin äidin seurana kauppaan. Tehtiin pikajälkkäriä, johon tuli banaania, vaniljarahkaa, täysjyvädigestivejä ja kinuskikastiketta. Ne vaan kauniissa epäjärjestyksessä läjään niin hyvä tuli. Olen siis ollut helvetin aktiivinen tänään, kävellytkin mahtavat 1500 askelta, jossa on about 1000 enemmään kuin eilen - juuhjooh.

Ei kuitenkaan ole vieläkään/taaskaan ihan oikeasti hyvä olo. Vain hieman parempi. Levoton ainakin, ja ahdistunut. Vähän kaikkea, ja se ei ole mukavaa. Ainiin ja olen mä maksanut muutamalla (...) eurolla laskujakin. Nyt sitten tässä mietin jo perjantaita ja tulevaa viikonloppua ja sitä että miten nukun. Kun siis mähän olen nukkunut vähän niin ja näin - paitsi nyt kun olen leikkinyt Truxalilla - niin sen lääkkeiden lopetuksen jälkeen. En mielelläni haluaisi nukkua Nooran luona mitään kolmen tunnin yöunia ja olla päivät sitten yliväsynyt. Jotenkin tekisi mieli vain laittaa lääkärille sähköpostia (ja sen taidan tehdäkin), sillä en usko mun tsäänsseihin saada sitä kiinni huomisen puolen tunnin soittoajan nimissä. En vain oikein tiedä mitä kirjoittaisin. Kuinka tarkasti pitää selittää. Se noissa sähköposteissa on ongelmana - kun ei ole sitä välitöntä vastavuoroisuutta. Ehkä kuitenkin yritän selvitä.


- -

Reilu puolitoista tuntia siihen meni, mut sain kirjoitettua. Jotain. Noin tuhannen kertaa aloitettuani alusta. Mutta kirjoitin kuitenkin. En tiedä oliko siinä lopulta enää päätä tai häntää mutta. Kirjoitinpa silti. En vain tiedä. Oliko siitä mitään hyötyä. Onko mistään enää. Epätoivoinen olo. Sentään päähän ei satu enää koko ajan. Kai tää tästä, vielä jos sais untakin tänä yönä jossain välissä niin ois aika melkeen jo hyvä. En tiedä, ajatukset katseilevat ja karkailevat. Ehkä yritän pitkästä aikaa keskittyä pelaamaan (nimittäin saatoin ostaa tänään ihan melkein randomilla Void & Meddler -pelin ykkösepisodin!! - vaikuttaa ylihyvältä näin ilman pelaamista?) ja syön vähän sipsejä & dippiä sen sijaan että stressaisin perseeni irti odottaessani aamua? Ei se stressaaminen kai kovin paljoa just nyt auta, sanois Noorakin, about jotenkin, tai jotain. Jos nyt sitten keskityn. Oikeesti. Void & Meddler; here I come.

np: The Heartburns - I Wanna Be Dead

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti