Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Throw me in the deep end; watch me drown


Yritän nyt muistella taaksepäin. Perjantaina lääkäri soittaa sovitusti. Olo on siinä hetkessä kutakuinkin siedettävä vaikken olekaan nukkunut edellisenä yönä juuri yhtään (sillä olin tosiaan porukoilla, lähiapteekki oli kiinni jo kun kukaan autollinen ilmestyi ja kukaan ei jaksanut raahautua enää Lahteen asti torstai-iltana joten en saanut Tenoxeja). Pystyn keskustelemaan ihan järkevästi, enkä itke vaikka hieman tärisenkin. Lääkäri ehdottaa, että alottaisin tyypillisiin neurolepteihin kuuluvan lääkkeen nimeltä Peratsin annoksella 4mg. Juttelemme tästä, ja päädymme aloittamaan ko. lääkkeen. Sen pitäisi helpottaa ahdistusta ja pelkojani.

Marssin apteekin ja kaupan kautta bussille. Ahdistaa aika järisyttävästi, mutta selviän Jyväskylään ja Nooran luo. On ihana nähdä pitkästä aikaa. En nyt aio selostaa tässä mitä teimme (söimme, joimme, puhuimme, kävimme kaupassa jne.), mutta oli erittäin mukavaa. Jos. Jos ei oteta huomioon mua ja mun oloja. Olot on vaan menneet pahempaan suuntaan tässä viikonlopun aikana. On vaikea keskittyä, sillä ahdistus vie kaiken tilan päässäni. Päätä ja hampaita särkee, sillä olen torstaista asti pahenevasti purrut jatkuvasti hampaitani yhteen. En ole uskaltanut ottaa päivässä kuin yhden särkylääkkeen, sillä pelkään vatsani puolesta. Se yksikin on ollut yleensä aika turha, eikä särky ole lakannut tai helpottunut juurikaan. Tenox ei toimi ja pyörin vielä kaksi tuntia sen ottamisen jälkeen hereillä aivan samassa tilassa kuin ennen kun otin Peratsinin ja Tenoxin ja raavin kasvojani verille sekä kudosnesteille. En tiedä kuinka nopeasti tuon Peratsinin pitäisi alkaa vaikuttaa, mutta en ole siitäkään huomannut mitään apua.

Ahdistus lamaannuttaa, ja jatkuvasti on olo että olen sekä itkun että paniikkikohtauksen partaalla. Joudun keskittymään hengitykseen (ja se kuluttaa valtavasti energiaa) etten hyperventiloisi vaan hengittäisin suhteellisen rauhallisesti. Silti päässä heittää ja huimaa. Välillä pitkin kehoa menee kylmiä ja kuumia aaltoja. Tärisen jatkuvasti ja kokonaisvaltaisesti, vaikken jaksais tehdä sitäkään. En vaan voi sille mitään. Olen syönyt viimeksi ruokaa muistaakseni yli vuorokausi sitten, sen jälkeen vain aamupalaksi rahkan ja välipalapatukan bussissa matkalla takaisin Lahteen. Ruoka ei maistu enää kuin ennen, se tuntuu oudolta suussa ja maistuu liian voimakkaasti. Silti, tiedän, pitäisi kai syödä pian jotain, sillä syömättömyys ei ainakaan paranna oloani - ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Ajatuskin siitä, että pitäisi tehdä jotain ruokaa - tai edes leipää - väsyttää. Aamulla meinasin luovuttaa saatuani sukkahousut jalkaan, sillä jäljellä oli vielä mekon ja sukkien pukeminen. En tiedä kauan mulla meni näiden kolmen asian pukemiseen, mutta ainakin niin kauan että Noora ehti mm. siivoilla ja tiskata siinä välissä.

Kirjoitin äsken lääkärille sähköpostin, johon tiivistin edellisen ja vähän muuta. En vain jaksa enää, oon hajoamispisteessä ja pelkään niin saatanasti. Nyt ehkä pakotan itseni syömään jotain (huomaan kuinka heikottaa vaikken oikeastaan tunne nälkää) ja sitten ehkä vedän iltalääkkeen + Tenoxin ja toivon saavani unta jossain vaiheessa - kyllä, siltikin että kello on tällä hetkellä vasta kuusi. Kuitenkin ajatus yöpaitaan vaihtamisesta kauhistuttaa myös, sillä miten jaksan riisuutua ja sitten pukeutua uudestaan? Yritän jaksaa sillä ajatuksella, että huomenna saan ehkä (toivottavasti) lääkärin kiinni puhelimitse - jälleen - ja ehkä apua tähän. En mä voi just nyt mitään muuta kuin toivoa tuota. Olo on kuitenkin toivoton, lohduton, sietämätön ja loputtoman väsynyt. Mut silti; jos vain huomiseen jaksaisi... Mun suurin synti taitaa olla turha toivominen ja hullu usko, koska uskon että ois helvetisti helpompaa jos en olis täällä enää.

np: Halsey - I Walk the Line

4 kommenttia :

  1. Mulla ei toiminut toi Peratsin ollenkaan, motoriset toiminnot halvaantu ihan kokonaan. Mut toivottavasti sulla toimii. Voimia ♥

    VastaaPoista
  2. Voimia hurjasti kamppailuun ahdistusta ja masennusta vastaan! <3 Se on ihan kamalaa kun ruoka ei maistu ja joutuu pakottamaan itsensä syömään... Mutta hyvä että tiedät, että syömättömyys vain pahentaa oloa! Toivottavasti uusi lääke alkaa toimimaan?

    VastaaPoista