Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Maailmanloppu kannetaan kotiovelle


Elämä koostuu pienistä paloista tyhjyyttä. Uudenvuoden tulo ahdistaa jossain määrin, vaikken edes tahdo vielä(kään) sisäistää kyseisen juhlan saapumista; en pysty, en halua. Mielettömän yksinäisyyden, itsesyytöksien, toivottomuuden ja epätoivon juhla. Hoitajat sanovat, ettei muutosta tule tapahtumaan, jos en saa sitä itse aikaan. Entä jos en enää edes halua sitä? Uskon - tiedän - vahvasti, että se aika on ohi. Aika, jolloin uskoin unelmiin, mahdollisuuksiin. Jolloin jaksoin toivoa ja odottaa. Satunnaisesti pieniä hetkiä, häivähdyksiä, jolloin kaipaan kaikkea mennyttä. Silloin muistan kuitenkin miten paljon helpompi mulla on olla nyt; näin, kun en ole enää mitään. Irroittaa, kadota - sitä mä olen halunnut jo niin pitkään. Ehkä mä nyt vihdoin ja viimein onnistun. Tuhoan elämääni säännönmukaisesti; tavoitteena lopullisuus, ikuisuus. Kuolema. Pyydän anteeksi, jos satutan. Se on vain väistämätön sivutuote, jotta saavutan mitä haluan. Yritän olla ajattelematta oikeuksiani (niitä ei ole) ja olla aidosti itsekäs. Älkää sortuko samaan, ja nähkää silti itsekkyyteni taakse, sen syihin. Ristiriita. Mun tulevaisuus ei ole tässä, ei nyt. Se on jossain kaukana, toisessa ajassa - tai sen takana. Tunnit kuluu liian hitaasti.

np: Pyhimys - Sinimusta

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti