Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 25. tammikuuta 2016

If I could be anything, I'd be a supernova going on forever

Pelko on läsnä erittäin voimakkaana. Se tuntuu kehossa ja mielessä levottomuutena. Niin moni asia pelottaa niin paljon; tietynlainen epävarmuus tulevasta, ihmiset reaktioineen, torstai ja ikuinen kysymys kuoleman hetken laadusta. Yritän antaa sen vain tulla, shall the wave of fear crash over me. Se on kuitenkin vain tunne. Sitä mulle on hoettu kauan; se on vain tunne, se menee ohi. Kai mä yritän oppia vielä jotain, kai mä sit hallitsen kaikkea niin täydellisesti kuin vain voi? Muistutan itseäni myös siitä, et pelko on täysin luonnollinen reaktio kaikkeen epävarmaan ja tuntemattomaan - vaikka eihän tieto tästä helpota itse tunnetta tai rauhoita mieltäni. Kaikki muutkin tunteet ovat kuitenkin menneet ohi ja kadonneet, niin myös tämäkin. Pelko on vain ihmisen tunteista sitkein - ja hyvistä syistä.

Aamuysiltä, syötyäni karjalanpiirakkaa aamupalaksi, menen nukkumaan - nousen joskus iltakympiltä. Väsyttää edelleen, joten taidan tän kirjoittamisen jälkeen painaa pääni takaisin tyynyyn vaikken unta välttämättä saisikaan. Lepäilykin on ihan fine. Oon mä sen verran ehtinyt jo käyttää aivojani, että olen miettinyt mitä sanon torstaina. En ole päässyt ratkaisuun, mut pääasia kai et olen miettinyt. Se on jännä, miten ihmisestä löytyy sisäinen rauha kun päästää irti. Mä pidän kuitenkin kaikki mahdolliset ovet selällään, en sulje mitään pois. Kaikki on kuitenkin periaatteessa mahdollista, todennäköisyydet vain ovat toisten vaihtoehtojen kohdalla olemattomia - mut olemassa. Nyt niistä kaikista ovista puhaltaa pelon myrskytuuli satoja kilometrejä sekunnissa - mä kohtaan senkin. Kaikki otetaan vastaan - tervetuloa, täs mä oon ja odotan.

Aivastelen taas villisti useita kertoja peräkkäin vain aloittaakseni uuden aivastuskierroksen, ja nenä vuotaa vettä. Lievästi ärsyttävää, täytyy myöntää. Luin A Brief History of Timen loppuun aamusta. Niin loistava kirja! Rakastuin täysin. Vielä kun olis täysin ymmärtänyt kaiken sen matemaattisen puolen! Muistan kun meillä oli ala-asteella sellainen jakso, jonka aiheen sai valita vapaasti. Valitsin aiheekseni avaruuden/aurinkokuntamme. Nää jaksojen lopputulokset piti sit esittää muille jakson lopuksi. Muistikuvani tästä tapahtumasta kostuu lähinnä siitä, kuinka ääneni tärisi pelosta, ja kuinka jengi tuijotti kelloa tai nukahteli pulpeteilleen. Olin kuitenkin niin innoissani aiheestani ettei se haitannut; tyyliin tärisin innosta. Olin ehkä hieman yli puolivälissä esitystäni, kun opettaja ilmoitti että on mennyt jo pahasti yliaikaa ja oli välitunnin paikka. Vähän hölmistytti ja jäin vain keräilemään tavaroitani kun muut ryntäsivät normaaliakin nopeammin ulos. Ehkä oma vikani, etten osannut rajata aihetta aikarajaan, mut olihan se nyt vaan niin ylivoimaisesti mielenkiintoisin! :D

Mietinkin aamulla kirjan loputtua, ja selatessani vielä sen päälle googlesta löytämiäni valokuvia galakseista, et luultavasti tulisin hulluksi, jos pääsisin katsomaan oikeasti tehokkaan teleskoopin läpi avaruutta. On oikeastaan kaksi vaihtoehtoa siitä miten mulle kävis. Saattaisin oikeasti menettää lopunkin uskoni ihmiseen kun näkisin omin silmin miten pieniä olemme ja vaipuisin tyyliin jonkinsortin loputtomaan ja epätoivoiseen masennukseen . Saattaisi myös käydä niin, ettei mua saisi enää irrotettua kyseisestä laitteesta, ja eläisin loppuelämäni uppoutuneena avaruuden loputtomaan kauneuteen. Mikään ei vedä vertoja sille! Ei musta kuitenkaan olis käymään avaruudessa. Se on vähän niinko kirjat; elokuvana ne on aina paljon paskempia. Mä mieluummin luen sitä avaruuden "kuvakirjaa" täältä käsin; tiedän faktoja, voin katsoa ihan oikeita kuvia - mut se sellain pieni jännitys ja uskomaton kiehtovuus säilyy koskemattomina sen suhteen et joudun hieman aina lisäämään joukkoon mielikuvitustani. Musta tulis kyllä siis erittäin huono kosmologi (vaikka oishan se ihan huippua)! No, onneks ei tarvi murehtia siitä, ja onneks on muita ketkä räpsii niitä kuvia mulle!


I mean, just freaking look at it!
supernova in the M82 galaxy, by Hubble
(if that's not the case, I'm being lied to)

np: nothing

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti