Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 30. tammikuuta 2016

Joka siivenkärjistä sormenpäihin unesta tehty on laulamaan

Kävin apteekissa. Omavastuuosuus tulikin aika tarkkaan tasan sentilleen täyteen (tais oikeesti mennä about viisitoista senttiä yli viidenkympin se kokonaispotti, joten ei vielä korvauksia); en ollut ottanut huomioon hinnassa toimituskuluja kun aamulla laskeskelin. En ostanut lisää särkylääkettä vaan yritän pärjätä ilman nyt kun se on vaan tuo lihas, joka vammailee. Ainakaan vielä en ole havainnut Akinetonista minkäänlaista hyötyä. Esimerkiksi nyt huomaan pureskelevani hampaita yhteen koko ajan leuan ollessa vielä kaiken päälle virheasennossaan. Aftakin jatkaa vittuiluaan, ja on hankala juoda. Kai se jo viikon päästä on kadonnut. Jalatkin kutisevat niin perkeleesti että meinaan seota. Oma vikani; hipheijee hyvä minä. Väsyttääkin taas niin että joudun keskittymään pitämään silmäni auki edes sen verran, että saan pari sanaa aina kerrallaan kirjoitettua. Sit tauko ja lupa sulkea silmät hetkeksi. Valitan ja valitan, vaikka vihaan sitä. Tuntuu siltä etten ole kuin kasa kipuja ja pakonomaisuuksia. Pitäisi saada nukuttua kunnon pitkät ja levolliset unet. Tällä hetkellä mun aivot vaan juoksee täysillä vaikka olisinkin unessa. Neljä tuntia levotonta puolitajutonta pyörimistä ja sitten vähintään kaksitoista hereillä - en ehdi levätä. Väsymys alkaa jo tuntua jomotuksena kehossa, mutta mikä minä olen valittamaan. Kaikki on hyvin, kaikki on niin hyvin. Ketä yritän huijata?


saatan nukahtaa pian tähän paikkaan

Sattuu sattuu sattuu sattuu. Kipua kipua kipua kipua. Väsymys väsyttää väsymys väsyttää. Olen tuskaisen tietoinen olemassaolostani. En saisi kirjoittaa näin usein, näin paljon. Leukanivel napsuu. Huomaan käyväni ihmisten kanssa keskusteluja pääni sisällä taas hieman enemmän kuin joinain aikoina. Siksi on vaikea hahmottaa milloin oikeasti olen viimeksi puhunut kenellekään. Uskoisin siitä olevan kauan aikaa, mutten voi olla varma. Sattuu sattuu sattuu sattuu. Oksettaa. Ei ole mitään sanottavaa; pursuan sanomattomista sanoista ja pelonsekaisesta tarpeesta kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa, jotta tiedän olevani olemassa edes omassa mielessäni. Pelkään itseäni. En tiedä mihin olen menossa, kukaan ei kerro, ja mä harhailen sokeana ja kuurona. Tuskainen, epäselvä, kaaoottinen, pelokas. Mulla on kuuma. Tajunta karkaa, ymmärrys katoaa, en ole hallinnassa, apua. En jaksaisi nostaa edes kättäni. Olen kadonnut jonnekin kauas. Ei oo karttaa. Anteeksi, mua vain väsyttää.

np: CMX - Ojai

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti