Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 30. tammikuuta 2016

Lopulta jää jäljelle vain epähetki muutama


linnut huutaa yllä kaiken, valo siivilöityy oksista
ja koko luomakunta hohtaa niinkuin ajan aamussa
kalpeat morsiusneidot kukkaloisto käsivarsillaan
ja kaikki näyttää miltei viimeiseltä unelta

Otan kymmeniä ja taas kymmeniä tärähtäneitä kuvia. Käsi liikahtaa aina ratkaisevalla hetkellä. En tunnista kuvan ihmistä; olenko se todella minä? Otan vielä muutaman kuvan. Aina ne samat kasvot piirtyvät ottamiini kuviin. Tajuan etten ole katsonut itseäni peilistä kuukausiin. Se ei tarkoita ettenkö olisi katsonut peiliin, ei, katson sinne useita kertoja päivässä; en vain ole katsonut kuka sieltä katsoo takaisin. Olen nähnyt vain virheitä, epäkohtia, rupia ja verensekaista kudosnestettä kumpuamassa ihon alta. Nyt kuvissa ohitseni katsoo joku vieraanoloinen. Se muistuttaa etäisesti minua - tiedän että sen täytyy olla minä - en vain ymmärrä koska muutuin näyttämään tuolta.

Ulkona tuulee. Katto natisee ja paukkuu epätavallisen kovaa ääntä pitäen. Tajusin eilen vahingossa, että se mitä luulin hammassäryksi, ei ole hammassärkyä. Hampaisiin ei koske, eivätkä ne ole edes herkkiä painellessani niitä sormillani. Kylmäpakkaus ei auttanut, ja nyt ymmärrän miksi. Lämmitän samaisen pakkauksen mikrossa, ja lämpö poistaa kivun leuasta. Lihakset vain ovat loputtoman väsyneet leuan oudosta asennosta, vedosta ja hampaiden puremisesta yhteen, ja siksi kipuilevat. Leukanivel naksuu ja muljahtelee. Olen helpottunut; mulla on lääke tähän. Sen pitäisi auttaa. Ja nyt tiedän lämmön auttavan rentouttamalla lihasjännitystä. Jatkuva aaltoileva kipu, jota ei voi ennustaa, ei kuulu munkaan suosikkiasioihin. 

Kuuntelen pitkästä aikaa CMX:ää; A.W. Yrjänä on pukenut kauniiksi sanoiksi niin paljon kaikkea. Itken taas, aina vain. Hiljaiset kyyneleet valuvat silmistäni, lausun äänettömästi sanoja musiikin tahdissa. Ei satu niin paljon, ei niin kauan kun musiikki pauhaa sydämeni tahdistimena. Aamusta pitäisi käydä apteekissa. Reseptilääkkeiden omavastuuta on muutamaa senttiä vaille neljäkymmentä euroa jäljellä, Venlafaxin maksaa hieman alle sen. Naurattaa hieman, kun maksan kahdesta lääkepakkauksesta (Akineton 2mg x 100 tabl. + Venlafaxin 150mg x 98 tabl.) saman verran kuin koko viime vuoden lääkkeistä yhteensä. En kyllä silti tosiaankaan valita; olen etuoikeutettu ja siitä iloinen. Mut onhan se nyt vähän hauskaa.

- -

luvannut ja väittänyt olen oikeaan ja vasempaan
siinä ovat tunteeni hiljaa kuolleet
kasvot, joita käytän, ovat kovettuneet ilmeeseen
pikatie, jota kiidän, mustaa jäätä kiiltelee

taivas oli ennen toinen ääri, toinen helvetti
tänään on se väärin että uskoo ihmeisiin
että uskoo tyhmyydelle jonkin mitattavan rajan
ajan, jolloin karja suostu teurasautoon ei

terästä on jää, ja rautaa kohmettuneet kasvot
jotka alleen piilottavat murheellisen tyhjän elämän
loputtomat matkat, jotka kulkee jotain tunteakseen
kysymykset, joihin mitä sanottavaa elämällä
mitä tällä elämällä on

poika tyttö, jonka yli käveltiin, hän ei enää itke
poika tyttö, joka kulki yksinään
tahtoi tulla järkäleeksi hiekanjyväin joukkoon,
vuoreksi lakeuksien lomaan

katson sinun kasvojasi, jotta voisin todistaa, 
voimaton on todistaja, kieli hiljainen
sanat soivat kalloissamme leukaluiden narinana
sanat soivat korvissamme paholaisen nauruna

terästä on jää, ja rautaa kohmettuneet kasvot
jotka alleen piilottavat murheellisen tyhjän elämän
loputtomat matkat, jotka kulkee jotain tunteakseen
kysymykset, joihin mitä sanottavaa elämällä

olet tässä
olet tässä
olet tässä
olet tässä

np: CMX - Olet tässä

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti