Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

On kuin oisin kuullut kieltä, jota mielipuolet vain ymmärtää

Tuntuu, etten enää osaa kirjoittaa samaa kieltä muiden kanssa. Yhteinen kieli on kadonnut. Kukaan ei ymmärrä enää sanojani, sillä ne eivät ole oikeita sanoja; pelkkää kirjaimien sekasotkua, jonka logiikan vain minä voin ymmärtää. Pelottaa, sillä tää eristää mua entisestään kaikesta. Pelottaa, että joku ymmärtääkin, sillä en halua tartuttaa tätä muihin. Kaikesta huolimatta se on pelko, joka ajaa mut asettamaan kirjaimia peräkkäin tekstin muotoon. Pelottaa kirjoittaa, pelottaa olla kirjoittamatta. Sanat pitävät mua kasassa.

Kävin nukkumaan eilen ruoan syötyäni. Silmät ja keho vaativat lepoa. Nukuin neljätoista tuntia heräten aamuneljältä. Välissä olin havahtunut vain kerran vessaan ja ottamaan Akinetonin. Oli ihan mahtavaa tajuta nukkuneensa oikeasti enemmän kuin kolmisen tuntia. Epätodellinen tunne, monellakin tapaa. Väsyttää silti aina vain. On vaikea muistaa asioita kunnolla. Tai siis, muistan kyllä, mutta kaikki on niin etäistä. Tuntuu kuin siitäkin, kun näin veljen viimeksi, olisi ikuisuus. Tiedän, että se tapahtui eilen. Pienet asiat pakottavat takertumaan itseensä ja on hankala vastustaa. Ahdistaa. Haluaisin vain nukkua.

Tyhjyys tekee välihuomautuksia ajatuksiini keskeyttäen ne. Kaikki liukuu kauemmas minusta. Jokin yrittää suojella mua tyhjyydeltä painamalla silmäni kiinni. Inhoan kirjoitusvirheitä tekstissäni. Huomenna on jo maanantai, en jaksaisi keskittyä, herätä, muistaa, puhua. En edes tiedä, missä tarkalleen se astmahoitaja ottaa mut vastaan. Inhoan seikkailla vieraissa rakennuksissa, pelkään pyytää neuvoa. Miksen ole täydellinen? Puhelin huutaa tarvitsevansa pian latauksen. Yritän irrottaa itseni sängystä; liikkua kohti pistoketta ja hakea samalla kuulokkeet. Ei voi olla näin vaikeaa. 

Pää on täynnä täynnä täynnä täynnä tyhjiä ajatuksia. En jaksa taistella omiani sinne sekaan. Pelkään jonkun löytävän väärät tekoni, ja tekevänsä niistä vääriä johtopäätöksiä. Yritän saada kiinni edes jostain. Koska tää kaikki loppuu? En usko, että ne tietävät mitään enemmän kuin minä. Sekavaa, irrallista, tarkoituksetonta, poissa. Velvollisuuksia; pelottaa. Tuntuu että hajoan. Kirjoitusvirheet hyppivät silmilleni. En tiedä onko millään oikein tarkoitusta. Irrallisista sanoista on vaikea muodostaa järkeviä lauseita. Hankalaa. Monitasoisia pelkoja, eksyn. Ehkä kohta tulee selvyys. Pitää muistaa käydä suihkussa viimeistään illalla. Äh.


en jaksaisi enää pelätä
mutta silti se syö mua elävältä
en jaksaisi enää itkeä
mutta silmien takana polttelee

np: CMX - Kosmologisen vakion laulu

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti