Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Ajatuksenkulkemattomuus

Viime torstaina lääkäri sanoi, että mun pitää syödä Akinetonia säännöllisesti aamuin ja illoin "alkuviikkoon asti". Sen jälkeen sitten aina tarvittaessa, max. kolmesti päivässä. Aamulla oon sit ottanut sen kuutena aamuna ja kuutena iltana. Käsittääkseni määre "alkuviikkoon asti" täyttyy. Nyt pitäis sitten tietää, mikä ja milloin on "tarvittaessa". Tai siis. Onko se aina kun leukaa vetää? Silloin kun sattuu ja/tai särkee? Kun asia häiritsee? Vai? Koska veto on jatkuvaa. Usein myös särkee (vaikka mahdollisesti ihan hieman vähemmän kuin ennen Akinetonia). Ja tää häiritseekin koko ajan. Ei noita nyt kuitenkaan voi jatkuvasti vetää. Ei innosta jäädä koukkuun. Kolmiolääkkeitä kuitenkin, voi muodostua toleranssi ja riippuvuus. Mietin että jos vain silloin kun särkee. Mutta en mä tiedä. Pitäis osata ottaa hieman ennakkoon. En osaa. Pelottaa että jos ei löydy apua tähän. Näytän vanhalta mummolta ilman tekareita tän kanssa. Saattaa ahdistaa.

En tiedä. Vaikea muodostaa sanoja. Siis lauseita. Tuntuu tyhjältä. Kumisen jos muhun kopauttaa. Tää on erilaista jotenkin. Meinasin perua sen gynen. En vain haluaisi mennä sinne näin. En tiedä saanko sanottua mitään. Vaikea puhua kenellekään ääneen. Helvetti. Kai mä silti menen. Tuntuu että alkaa taas särkeä. Outoa. Yleensä se on nyt viime aikoina tullut vasta lähempänä Akinetonin ottoa. Särky. Se on salakavala ja kohta ei enää pysty edes ajattelemaan muuta. Se vie kaiken tilan päästä. Meinasin jo kuopata suunnitelman lääkärintapaamisen jälkeen. Oli toiveikas olo. Se oli valhetta. Jos pystyis edes kirjoittamaan. Eikä sattuis koko ajan jonnekin. Jos ois hetken normaali. Mun suu napsuu kuivuuttaan. Kiitos lääkkeet. Vituttaa niin. Kaikki. Kukaan ei pysty auttamaan. Ja mun oma vikanihan tää lopulta on. Itkettää olla näin surkea. Väsyttääkin. Suljen taas silmät. Oispa spagettia ja jauhelihakastiketta. Oudot öiset mielihalut. Tuntuu että kaikki on viety. Tyhjää vain. Enkä osaa enää ilmaista sitä oikein.


jos ei tarvis olla enää
jos vois vain unohtaa
kivun tuskan pelon kaiken
hetkeksi päästä pois
nähdä selkeästi
eikä olla loputtomasti
lopussa
aina

np: nothing

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti