Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

"Elämä on laiffii"

Mä sitten nukuin, kuitenkin. Nukahdin aamukymmenen jälkeen, ja nukuin iltapäiväkahteen. Noin about. Tosin en ole varma nukuinko todella, vai olinko vain niin väsynyt etten enää vain ymmärtänyt mistään mitään. Joka tapauksessa; lepäsin. Olettaen, että tosiaan nukuin tänään, ja huonolla lyhyellä matematiikallani laskettuna, on aika lailla todennäköistä, että viimeisen neljänkymmenenkahdeksan tunnin aikana olen nukkunut jokseenkin hieman reilut kuusi tuntia. Saatan olla väärässä - tai lähellä totuutta. Tähän nähden juuri tällä hetkellä väsyttää erittäin vähän. Ja se ei ole ollenkaan hyvä, kun ottaa huomioon, että huomenna pitäisi nousta ylös kuuden aikoihin aamulla. Puntaroin tässä nyt Tenoxin, kahden Tenoxin ja "luonnollisen unirytmin arvostamisen" välillä. Viimeinen tarkoittaa käytännössä sitä, että nukun jos nukuttaa ja jos ei niin sitten en nuku. Menen sillä mitä annetaan, tai ollaan antamatta. Ja yritän selvitä. Koska kyllä se uni tulee - joskus, jossain vaiheessa, toivottavasti. Ja mä toivoisin tässä tapauksessa itseni venyvän siihen, että selviäisin huomisiltaan korkeintaan lyhyillä päiväunilla (ei siis sillä, että mä kauaa unessa tällä hetkellä pysyisinkään, mutta). Että. Elämme vaikeita aikoja, saatana sentään.

Nukkumattomuudesta huolimatta tänään on ollut siedettävä. En saanut pestyä pyykkiä vaikka yöllä niin suunnittelinkin. Enkä oikeastaan tehnyt juuri muutakaan. Keitin pastaa - puoliksi, eli siis melkein. Ihmettelin porukoiden palmuvehkaan ilmestynyttä erittäin rumaa kukintoa - en edes tiennyt, että kyseinen kasvi sellaisia tekee, ja siis. Niin ruma? Mokomat ovat kuulemma vielä todella harvinaisia - kukinnot palmuvehkoissa - ja sitten niiden pitää näyttää tuolta niin. Enkä juuri edes ole rapsutellut koiraa, sillä sitä ei ole asia juuri innostanut tänään. Lähinnä se on vältellyt mua koko päivän parhaansa mukaan. Ehkä se tietää paremmin kuin minä, etten ehkä olisi jaksanutkaan rapsutella. Mutta mä puin päälle (olen nyt yrittänyt pitää kiinni siitä että päälle puetaan joka päivä - vaikka se ois sitten vain puolen tunnin ajaksi). Mä neuvoin äitiä siinä miten tehdään asiakaspalautus (...). Ja mä olen laukonut tänään niin monta äärettömän hyvää vitsintapaista, että siitä hyvästä pitäis saada vähintään rauhan Nobel.

Oikeastaan raivostuttaa, että oon saanut lähes kaikesta tänään kaivettua esiin jotain koomista. Se menee vain vähän yli. Enkä jaksaisi, kun ei ole yhtään vitsikäs olo. Joskus on, tänään ei ole. Syytän yliväsymystä, ja myönnän ettei tällainen ihmehihittely (lähinnä omille jutuilleen) lopulta tässä mielentilassa nosta fiilistä - päinvastoin. Mut vittu, kaikki otetaan vastaan. Ja tähän väliin muutamia syviä ja raskaita huokauksia. Huomenna siis sitten ohjelmassa siirtyminen kaupunkiin, ja myöhemmin sitten myös takaisin. Posti on saattanut muistaa mua, tai sitten tulli (vaikkei sen pitäisi kai olla mahdollista tässä tapauksessa, mutta epäilyttää jotenkin), ja muutenkin lupasin viedä sen äidin palautuksen postiin niin että jos mua on muistettu se hoituu siinä samalla. Sitten on se Klubitaloon tutustuminen. Ja jos on oikein hurja olo niin voisin vierailla Mustissa ja Mirrissä - joku (...) kun on kohta taas syöttänyt sille kaikki palkat/namit. Kyllä se tästä, ja Buranaa naamaan - tuntuu nimittäin taas siltä että kohta särkee ja kovaa, ja mä en tahdo en tahdo.

- -

En ole pysynyt mukana nyt että olenko kirjoittanut tätä kokonaisuudessaan vain reilun tunnin vai sittenkin yli kaksi, mutta sillä ei nyt sinänsä ole merkitystä. Suussa maistuu taas verentapainen, joten se ei kerro säryn olevan menossa kovinkaan mukavaan suuntaan. Pitää siis ihan oikeasti napata se Burana - nyt. En ole päässyt lopputulokseen sen Tenoxin suhteen. Luulen, että taidan kohta kuitenkin kallistua suunnitelmaan B: ota kaksi. Ja sitten mä nukun. Nukun, sillä en suostu muuhun (tai sehän nähdään ihan kohta...). Nyt kun vielä pystyn ajatella jotenkin vaikka särkylääke ei olekaan alkanut vaikuttaa niin pitäisi kai yrittää lopetella tää teksti. Tää nyt on ollut ihan mukavaa vaihtelua, tällainen päivä. Kuitenkin. Kuten sanoin, olo on ollut siedettävä. Ja se on paljon; normaalitila kun on se, että vähintään kolmen sekunnin välein aivoista iskee "en jaksa en jaksa en enää vain vittu jaksa" ja se aika paljon häiritsee kaikkea - ja olohan ei tuolloin muutenkaan ole kovin kehuttava. Päivän kokonaisarvosanaksi mulle aika kova 2+/5, joten. Hyvä minä. Tähän päälle petyn kyllä aika pahasti, jos keikun jo puoliltaöin taas hereillä. Tai jos herään siihen että päässä kaikuu NO SLEEP TILL BROOKLYN!! - kuten tänään teki. Kaikki kun on mahdollista, halusit tai et.


np: Lana Del Rey - Music to Watch Boys to

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti