Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 6. helmikuuta 2016

Kipu, särky, tuska, ikuisuus

Väsyttää niin saatanasti jo puoli kuuden aikaan iltapäivällä. Päätän kaatua sänkyyn kun silmät eivät vain pysy auki. Leukaa särkee taas vaikka oon ottanut särkylääkettä. Idioottina en soittanut sinne Terveysneuvoon eilen; "kyllä mä vielä tän kanssa pärjään en viitsi turhaan häiritä". Eihän tää oo mihinkään kadonnut, kyllähän se ois pitänyt tietää jo kokemuksesta. Mutta. Niin. Maanantaina soitan. Soitan vaikka ne ois kuin vihaisia ja ilkeitä. Tuntuu että pää räjähtää tän kaiken kanssa. Kirjaimellisesti. Sanon että entinen lääkitys aiheutti nähtävästi kivoja extrapyramidaalioireita; leukaa särkee särkee särkee ja särkee, koska leuka vetää koko ajan väärään asentoon; syön särkylääkettä enemmän kuin ruokaa; särky säteilee kaikkialle enkä voi elää näin. Oon tässä viime päivinä onnistunut toistuvasti puremaan hampaani myös yhteen tuossa virheasennossa. Seurauksena järkyttävät sätkyt kun pelästyn, kamala ääni hampaiden iskiessä yhteen voimalla, pomppimista ympäriinsä hokien "ai saatana ai saatana" ja nyt viimeisimpänä taisin onnistua lohkaisemaan pienen palan tuosta yhdestä etualahampaasta. Pelottaa syödä. Jos en keskity koko ajan siihen mitä teen (syön) niin on riski että käy näin. Stressaa.

Mut tosiaan. Kaaduin sänkyyn. Nukahdin lopulta. Heräsin levänneenä ajatellen kellon olevan varmaan lähempänä aamuneljää. Harmitti, että heräsin niin vammaiseen aikaan, mut sentään olin nukkunut hyvin. Katsoin kelloa ja 19:32. Voi ny... En jaksais tätäkään. Toisaalta joo, ei haittaa että tuntuu et oon nukkunut hyvin mutta. Ois kiva jos se joskus olisi myös totta. Tää levännyt olo kun tulee aina vain lyhyiden unien jälkeen. Pidemmät unet kuin viisi tuntia - no deal. Kaiken kruunaa se, et särky palaa puolen tunnin sisään heräämisestäni. En haluaisi jauhaa siitä koko ajan - kaikilta menee hermot jo - mutta en mä vain pysty keskittyä muuhun. Erittäin fiksuna googletin oireita (aina paras vaihtoehto), ja ainoa rohkaiseva aspekti tässä on etten oo ainoa. Tai siis. En nyt sanoisi että kovin moni olisi avautunut internetin ihmemaassa extrapyramidaalioireiden takia särkevästä leuasta, mutta. Leukasärky on kohtuullisen yleistä. Sitä voi hoitaa. Se yleensä johtuu tosiaan virheasennosta tai purentaviasta. Seurauksena voi olla esimerkiksi leukanivelen välilevyn sijoiltaanmeno ja tulehdus. Särky säteilee vähän kaikkialle. Särkylääkkeet ja purentaongelmien hoito auttaa. Easy as that.

Jekku taitaa olla siinä, et mun virheasento ei johdu purentaviasta. Siis siinä suoranaisessa merkityksessä. Tää on EP-oire, parkinsonismia, ja tähän ei nähtävästi lihaksia rentouttavat lääkkeet pure. Särkylääkkeet eivät kovin pitkäaikaisesti myöskään auta. Ibuprofeeni hieman enemmän kuin parasetamoli, mikä ei oo kovin kiva. Parasetamoli kun ois vähän turvallisempaa. Leukanivelessä voi siis olla jonkinsortin tulehdus kun tulehduskipulääke auttaa paremmin? Vituttaa jos tätä aletaan hoitaa jollain hampaidenviilailuilla ja purentakiskoilla. Tai siis. En ole asiantuntija. Mutta mun ongelma ei ole käsittääkseni lähtöisin hampaista, vaan tää on lääkityksen sivuvaikutus joka sattuu ilmenemään samalla tavalla kuin esimerkiksi ne varsinaiset purentaviat. Mä yritän hokea itselleni et tää menee ajan kanssa ohi. Että tää ei ole en edes mainitse sitä en halua. Tää ei jää pysyväksi. Ei voi. Ei jää. Ei. Koska en tiedä mitä tän kanssa voisi tehdä, jos lihaksia ei saa rentoutettua edes lääkkeellä. Kai sitä voi tyyliin fysioterapialla mutta tuota. En tiedä. Näin tää ei toimi. Väsyn tän kanssa. Pakko päästä sinne hammaslääkäriin. (Ja päivystykseen ei ole mitään ideaa mennä koska tälle ei nopeasti voi tehdä yhtään mitään. Jes. En halua maksaa turhasta.)

En tiedä. Kaikki vain pyörii nyt kivun ja säryn ympärillä. Välillä muistan hämärästi joitain muita tunteita, mut. Helvetti. Pyrin vain eroon kivusta kun särkee, ja silloin kun särky ei huuda täysillä niin yritän pitää sen poissa. Päätin etten ota enää Akinetonia kuin aamuisin, siitä kun ei ole ollut sinänsä mitään apua, enkä usko että kolmiolääkkeiden syönti ikuisuuksiin on mikään ratkaisu. Tässä sitten taas kuitenkin nielen epätoivoissani yhden pillerin sitäkin. Jos se auttaa edes äärimmäisen minimaalisesti - se riittää. Itkettää. Oon todella useasti sanonut vaihtavani psyykkiset oireet koska tahansa fyysisiin, sillä fyysisiä voi hoitaa ja lievittää helpommin. Tapani mukaan olin helvetin väärässä. Ei tullut mieleen, että on olemassa kivoja fyysisiä sairauksia, joihin ei pure lääkkeet. No, näin sitä naiivi idiootti saa ansionsa mukaan. Naurakaa partaanne, se ei satu kun en pysty tuntemaan enempää kipua (toivon, mutta olen luultavasti väärässä). Äiti tarjos Panacodia ja en tiedä kuinka kauan jaksan kituuttaa kokeilematta sitä. Ja mä en halua - en jaksa - valittaa koko ajan ääneen. Heikko heikko heikko heikko kestä rangaistuksesi.

Jos jotain kivaakin sanois vaikka onkin vaikea keskittyä (ei, en viitsi ottaa vielä uutta särkylääkettä kun siitä edellisestä ei ole kuin neljä tuntia). Maaliskuun lopussa nimittäin toivottavasti räjähtää. Kaksneljäs kolmatta, viikonpäivistä parhain eli torstai, Ruger Hauer ja Mature. Oih ja voih! Olen odottanut. Yritän pitää odotukset alhaalla etten pety. Ja mulla on sipsejä. - - Ja okei koska kirjoitin viittä edellistä lausetta ainakin sen viisitoista minuuttia leuan pään silmän korvan räjähtäessä niin perun lupaukseni ja otan nyt sen saatanan särkylääkkeen kuitenkin. Ei tästä tule jumalauta mitään. Toivon jo ihan tän bloginkin kannalta että tää loppuu pian. On varmasti erittäin mielenkiintoista lukea mun säryistä joka kerta. (Ei sillä, että muutenkaan kirjoittaisin mitään kiinnostavaa, mut. Tää nyt ei vaan varmaan vastaa monenkaan määritelmää edes "no kai voin tän lukea" -tason tekstistä.) Mut hei sainhan mä keksittyä sentään kaksi mukavaa asiaa. Ei nyt tule juuri muuta mieleen. Ei sillä että pystyisinkään kyllä keskittyä kunnolla mut. Joo.


Ja on niin paljon helpompi puhua fyysisistä vaivoista kuin psyykkisistä. Ne on hyväksyttyjä. Ne on selviä. Ne voi rajata. Ne voi paikallistaa. Niitä voi täsmähoitaa. Ei saa kertoa, ei paljastaa tietojaan. Ne ei saa tietää, vaikka ne näkeekin sun läpi. Vaikka ne tietää jo kaiken. Vaikka ne valvoo kaikkea. Vaikka lopulta ne on vain sun luomus; sä hallitset niitäkin. Annat niiden kuvitella olevansa vallassa. Sä olet kaikkivoipa, kaikentietävä, kaikennäkevä, ikuisuudessaan äärettömän viisas luojajumala. Anna niiden uskoa, luulla, kuvitella, nauttia valheellisesta vallan tunteesta. Mikään ei voi sua oikeasti satuttaa. Ei oikeasti. Kaikki on kulissia, jota sä hallitset. Ne tanssii sun pillin mukaan - eikä niillä ole aavistustakaan. Kaikki langat on sun käsissäs. Ikuinen, kuolematon. Lopullisuus, täydellisyys. Ei siinä voi olla kuin tyytyväinen. Onnistuit kusettamaan kaikkia, myös itseäsi. Voitit. Kuten aina.

np: AURORA - Awakening

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti