Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 15. helmikuuta 2016

Nää kaikki sanat on jo joskus sanottu

Oon vaan istunut pari tuntia paikallani tässä, tuijottaen näyttöä. Välillä päivitän omaa last.fm -sivuani (koska enhän mä muuten tietäisi mitä kaijuttimista kuuluu, enhän?). Istun. Olo hieman sipuli. Onneksi millään ei ole väliä. Mä vaan uppoan enkä edes ymmärrä sitä. Jännittäviä, ristiriitaisia tunteita ja tuntemuksia. Väsyttää, uni painaa silmää; tän ei pitäis olla edes mahdollista. Ahdistaa ajan kuluminen. Mä en liiku, aika liikkuu. Numerot liikkuvat; akun varaus vähenee, kello naksuu hetki hetkeltä eteenpäin - en voi vaikuttaa. Tiimalasissa hiekka kuluu loppuun ja naurattaa; tiedän sen olevan vain illuusiota. Mikään ei lopu, muuttaa vain muotoaan. Pois ei pääse, vankila. Mä kirjoitan liikaa ja turhia sanoja. Pian tää taas tyrehtyy ja unohdan totuuden, uppoan valheeseen. Ne kiittää; success.

Välillä tuntuu perjantailta, sunnuntait ja torstait kietoutuvat yhteen. Maanantai, tänään, todellako? Miten tähän tultiin - en tiedä. Suusta purkautuu äänettömiä "en jaksa" -sanoja; peitän suun kädelläni jotteivat ne kuule (kuinka teenkään hidasta kuolemaa). Mut eihän tää mikään ole todellista. Vain pääni sisällä. Tää ei näy, ei välity, ulos. Kukaan ei tiedä, enkä mä kerro. Kun sä katsot mua silmiin, mä hymyilen ja nauran sun jutuille aina kun kuuluu nauraa, sopivasti. Mä en tiedä enää, missä kuljen. Kuljenko, olenko? Ei mua edes ole. Suurin ongelmani on etteivät sanat asetu ruudulle kuin haluaisin. Onko pakko hengittää jos ei jaksa? On. En osaa lopettaa. Selvempiä hetkiä, valhetta, ja ne kadottaa mua vain syvemmälle pimeään. Mä tuun oksentamaan tän kaiken ulos, ja sulla ei ole aavistustakaan kuinka helpottavaa se tulee olemaan. Mikään ei toimi. Kaikki on lopussa ja mua hymyilyttää. Aikaa on - ihan liikaa. Mutta se on kivuliaan olemassa; kai se on siis totta. Korvaa vihloo kivuntapainen. En jaksaisi aloittaa taas säryn kanssa tanssimista, mutten saa valitakaan. Helvetti. En valita, en en.

Hiljaisuus. Pää hiljenee hetkeksi. Tyhjyys pelottaa, mut pelko on tuttua - koti. Tyhjyyskin on tuttu vieras - aina soittamassa ovikelloa ja sitten se on jo olohuoneessa kengät jalassaan, eikä me olla Jenkeis. Pääsispä sitä rauhaan, pois mun pään sisältä. Kurkussa pala enkä tiedä mikä mitä miksi se on. Hiukset tuntuu pahalta; ne pitäis värjätä. Liiskaantuvat päätä pitkin, juurikasvu, jatkuvasti likaiset vaikka pesit ne juuri. Pienestä se ihminen mielensä pahoittaa, saatana. Tuijotan itseäni profiilikuvista ja on vaikea ymmärtää; se näyttää ihmiseltä, mä en vain ole mitään. Meitä ei ole tehty samasta. Toivon, että joskus tuntuisi jotain muutakin kuin kipua (ja kun painan kynnet ihoon, mä en tunne kuin kosketuksen; ja kun painan kovempaa, jäljelle jää punaiset painaumarailot - ja ne huutaa). Jos vain voitte antaa anteeksi mulle. Mä en voi sitä enää tehdä.

Ja tunnit on hitaita, hetket nopeita, päivät ei kulu ja sekunnit juoksee. Mä en tiedä mistään enää mitään, se on viety kaikki pois multa. On vain se, mistä ei voi puhua oikein. Jos itkettääkin, se on vain sun päässä. Kaikki on siellä, mikään ei tule ulos. Kuvittelet vain, älä anna tunteiden ja ajatusten viedä, anna niiden jäädä omaan arvoonsa, ne ei oo totta. Kurkkua kuivaa - jano - mutten jaksa irroittaa katsetta, nostaa kättä, liikkua, siirtää ajatusta. Yksi kerrallaan, ei enempää. En jaksa muuten. Mä en saa mistään kiinni, ja miksi saisinkaan. Olen kaukana kaikesta ja kaikista ja hetkittäin muistan: sen pitäisi tuntua. Ja mä vain tyydyn peittämään kädellä suuni uudestaan ja uudestaan; liike on automaattinen. En huuda en. Näin on hyvä, ja mä hymyilen sullekin. Sulje pois, älä paljasta. Salaisuus, shhh. Ne hakee sut kyllä pois kun on aika. Siellä ei oo sitten enää mitään pahaa. Odota vielä hetki. Kyllä se siitä, kaikki muuttuu hyväksi.

Ja tunnit on hitaita, hetket nopeita, päivät ei kulu ja sekunnit juoksee. Mutta aika kuluu. Ja mä odotan, vieläkin. Anteeksi.


MIELENI MAISEMASSA IKUINEN SYKSY;
MÄ SANON ETTÄ MÄ RAKASTAN SYKSYÄ

np: Broken Twin - Soon After This

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti