Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Ajatuksilleni (#1000)

"I've said it once, I've said it twice
I've said it a thousand fucking times
that I'm ok, that I'm fine, that it's all just in my mind
but this has got the best of me, and I can't seem to sleep
it's not 'cause you're not with me, it's 'cause you never leave"


Oh, how I love my life as it is now! ... No mutta, eipä siitä. Tämä postaus on tosiaan tuhannes tässä blogissa julkaistu. Aika paljon paskaa on tullut jauhettua, hmmh. Ja mitään en ole oppinut? Sama jatkuu vain, joten. Kiitos kaikille, jotka edelleen roikkuvat mukana - uusille, vanhoille, kaikille. Niillekin, jotka ovat jossain vaiheessa seuranneet ja lukeneet, mutta päättäneet pelastaa oman mielenterveytensä lopettamalla. Ei se väärin ole. Äh. En mä tiedä. Kuvasin videon teille. Se taitaa olla materiaalia "älä julkaise - ikinä", mutta enhän mä koskaan tee fiksuja päätöksiä, joten tungen sen tähän nyt sitten. Ne, jotka katsovat: yrittäkää kestää ja selvitä.


Tein muutakin. Nyt mulla on instagram-tili, jolle suollan myös paskaa aiheena minä ja vaikeudet päässäni. Se on yksityinen, mutta voittepa lisäillä käyttäjän siberiadrowning, jos siltä tuntuu. Olisi kuitenkin mukaisaa, jos pystyisin jotenkin tietää kuka siellä on - eli jos en pysty tai kykene tunnistamaan sua profiilistasi, niin arvostaisin jonkinlaista ilmoitusta esim. tähän postaukseen. En välttämättä hyväksy pyyntöäsi, jos epäilyttää. Ja olisihan se nyt vain ihan mukava muutenkin. Tiedän, että näitä recovery-instatilejä on ilmestynyt lähiaikoina monia (ainakin musta, hmm, en tiedä sitten), ja en nyt siis niihin mitenkään puutu, vaan haluan ilmoittaa ettei tämä tilini ole mikään varsinainen "suuri selviytymistarina". Yritän vain selvitä, ja toi saa olla jonkinlainen apu - ehkä, toivottavasti, en tiedä. Mutta en lupaile yltiöpositiivisuutta, tai edes pieniä onnistumisia - välttämättä. Tiedätte millainen olen, joten. Osaatte kai varautuakin. Ääh.

Koko päivän ollut sellainen olo, etten vain halua enää ikinä puhua mistään. Polilla sanoin hoitajille olevani todella aivan täysin lopussa jotenkin. Hoitajat sitten kysyvät, että pitäisikö niiden reagoida jotenkin. En tiedä oliko se sarkasmia vai mitä, mutten oikein vastannut mitään kunnollista. En enää tiedä, miten voisivat auttaa - voivatko enää edes. Kaikki on vain. Erittäin paskaa. Osaisinpa ilmaista sen oikein; niin, että sen voisi uskoa ja ymmärtää. En vain osaa. Enkä mä jaksaisi. Mut koska mä olen laiska, läpeensä paha, paska ja idiootti niin ei maailma anna mulle paljoa vaihtoehtoja. Odotan vain sitä päähän tippuvaa satelliittia (fakta: oon pelannut simssiä kuudentoista vuoden ajan, enkä ole kertaakaan todistanut tätä tapahtumaa). Jos vain pääsisin pois. Jos vain ei tarvitsisi enää mitään. Kaikki olisi niin helppoa. Ei olisi mitään. En mä halua edes sitä rauhaa, en oikeasti. Mä en halua mitään. Kaikki vain pois, se vähä mitä nytkin on jäljellä. Ihminen mussa on kuollut, kadonnut - poissa. Joten miksei tämä kaikki tuska - ja tämä kirottu keho - kuole myöskin? En ymmärrä. En vieläkään, en tätäkään. En kai koskaan. Ja ennen kaikkea tahdon ymmärtää ja tietää. Ahdistaa niin, ja väsyttää.

Tää on mun blogin kuudes vuosi. Tää on mun kahdeksas vuosi mielenterveyspotilaana. En halua käyttää omalla kohdallani sanaa "mielenterveyskuntoutuja", koska en koe itseäni soveliaaksi siihen muottiin. Se on väärin multa, kai, mutta. En mä halua pakottaa asioita. Eikä kai pidäkään. En tiedä. EN TIEDÄ. Tyhjentäkää mieleni. ... Kai mun jotain piti sanoa tästä blogista. En enää sitten... tiedä. Äh. Ehkä lihotan itseäni syömällä jotain epäterveellistä, ja tartun tuohon Frida Kahlon elämänkertaan? Katoan hetkeksi muualle, kun vielä ainakin (toistaiseksi?) luulen lukemisen onnistuvan. Helvetinsaatana kun ajatus ei kulje. Anteeksi. Tahtoisin, mutten vain pysty. Vitun huonoja tekosyitä; yrittäkää antaa nekin anteeksi. Olisin toivonut pystyväni hieman parempaan suoritukseen tän Suuren Juhlapostauksen suhteen mutta. Paskaa mikä paskaa, ei sille mitään voi. Ei ny saatana, parempi lopettaa. Anteeksi.


np: Cats of Transnistria - Violet

6 kommenttia :

  1. Tuohon sun videoon viitaten, niin kauan kuin olen sun blogia seurannut, niin olen jok'ikisen postauksen lukenut ja videon katsonut. Tuun ikuisesti ihailemaan sua, pus❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;______;
      kiitos. tämä on mulle tärkeä tieto. vaikka sinänsä harmittaa kun ei tämä tästä mihinkään ole muuttunut ja gaggels, mutta. kiitos. ♥

      Poista
  2. Laitan sulle pyynnön tulemaan! Kirjoitat upeasti!

    VastaaPoista