Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

(I can't take the pressure)

Itken, taas. Se on tavallaan kyllä ihan hyvä - tätä mä olen odottanut koko illan. Helpottavaa, puhdistavaa itkua. En tiedä. Maailma pyörii mun ympärillä ilman mua hurjalla vauhdilla, enkä saa siitä otetta. Osa jalkojen kynsimishaavoista on muuttunut paksuiksi ja koviksi arviksi revittyäni ne auki uudestaan ja uudestaan, aina vain. Jatkan edelleen, vaikka tunnottoman ja paksun ihon repiminen on turhauttavaa. Osa arpeutuvista haavoista taas on tulehduksen tilassa; valkoista, punaista, kipeää, kuumaa. Mä yritän vain selvitä. Oon jatkanut niiden sähköpostien kirjoittamista. Tai no, mahtavat kolme olen lähettänyt, mutta en nyt voi olettaakaan kovin paljon nopeampaa vastaustoimintaa. Jotenkin vain se, että kirjoitan kasvottomalle, tuntemattomalle, persoonattomalle ja (näennäisesti, tietenkin) tunteettomalle jollekin (vaikka tiedän, että ihminenhän siellä on, mutta) on jollain tapaa... tyynnyttävää. Kun ei tarvitse kohdata sitä aitoa ja tahatonta reaktiota. Kun kaikki pysyy tavallaan kylmän asiallisena, ja tälla tavoin hallittavana. Kun ei tarvitse huolehtia siitä, mitä tuokin kulmakarvan liikahdus tarkoitti todella. Voin unohtaa, että keskustelen tuntevan ihmisen kanssa - ainakin voin yrittää unohtaa helpommin - ja se on helpottava ajatus. Muutenkin tuo tyyli, jolla viesteihin vastataan... Ei paisutella, ei dramatisoida. Ei tunteilla. Voidaan todeta, että ollaan pahoillaan puolestani, mutta sitten siirrytään kysymään asioita sen sijaan että jäätäisiin voivottelemaan. En tiedä. Se on kai tuo kaiken yhdistelmä. Kylmän kliininen, ja oi!, niin mukavan turvallinen. Tunteet sekoittavat aina kaiken, ja mulla on tarpeeksi kestämissä omissani, joten on parempi että kun haluan puhua omistani, vastapuoli ei tunteile (ainakaan niin, että on olemassa pienintäkään mahdollisuutta, että huomaisin). En nyt sano tätä, että kenellekään tulisi tunne, että kanssani ei voisi tai saisi keskustella. On vain eri asia kuin kevyemmät, normaalit keskustelut, kun ainoa tarkoitus keskustelulla on puhua musta ja oloistani. Se on todellakin täysin eri asia.

Viime yönä en nukkunut. Ollenkaan. Ei edes väsyttänyt, ja sekös ahdisti vaikka kuinka yritin olla ahdistumatta. Helpotusta ja ajatusten siirtämistä muuhun toi tekstipohjainen RPG Heroes Rise: The Prodigy, jonka saatoin pelata läpi (onko tämä oikea termi?) aamuun mennessä. Nyt sitten olen yrittänyt edetä sen jatko-osassa, kun ostin koko trilogian bundlena ja säästin rahaa. Aivot vain tahtovat jumittaa (kai unenpuutteen takia, vaikka nukuin mä kolmisen tuntia päivällä), joten ajattelin kokeilla kirjoittamista vaihteeksi. Tahtoisin kyllä nukkua, mutta tiedän ettei sängyssä ole mitään järkeä pyöriä jos ei väsytä laisinkaan. Lisäksi tiedän, että vain kynsisin itseäni aktiivisemmin ja tehokkaammin kuin tässä koneella, jossa useimmiten sentään vähintään toinen käsi on poissa kynsimispelistä. Jotenkin epätodellinen olo. Ei mitenkään fyysisesti, mutta tuntuu vain siltä ettei mua ole olemassa. Ei voi olla. Kaikki on absurdia.


Miss Chaos oli haastettu/palkittu, ja koska hän antoi luvan pölliä kysymykset parempaan käyttöön myös ilman suoraa haastamista (ja koska blogini on muuten niin täynnä kaikenmoista epämukavaa paskaa), aion nyt vastailla noihin kysymyksiin. Kuluu vähän aikaa, ja saan tänne muutakin sisältöä kuin ainaisen valitukseni kaikesta. Ja koska vain vastaan kysymyksiin ilman haastetta en koe velvollisuudekseni edes yrittää miettiä lisä-/vastakysymyksiä tai kenenkään haastamista. Kunhan vain vastailen noihin. Piste. :----)

1. Mitä harrastit lapsena?
- Apua. Asioita? Ihan todella pienenä mua raahattiin muskariin, mutta koska tästä ei ole muistikuvia tai mitään niin en nyt kyllä laske tätä oikeaksi harrastukseksi. Partiota nyt ainakin (oh my, paljon vihasinkaan, lähinnä moninaisten pelkojeni takia). Ja balettia (jonka lopetin kun en saanut käyttää lahjaksi saamaani tutua koska se sai kuulemma muut kaltaiseni pikkulapset kateelliseksi?), ja sitten myöhemmin showtanssia - vihasin molempia, sillä mä en ole koskaan ollut kropaltani mihinkään suuntaan taipuva tai muutenkaan tuntenut oloani hyväksi kehossani. Lisäksi oon aina ollut aivan liian iso tanssijoiden joukkoon, joten erotuin jo sen takia - ja myöskin koska olen vain erittäin awkward kun pitäisi liikkua jotenkin hillitysti, hallitusti ja/tai sulokkaasti. Yh. Unohtamatta tietenkään kansan ylivoimaista suosikkia: rivitanssia (taisin tehdä suhteeni tanssiin jo aika selväksi aikaisemmin)! Musiikkia en lapsena oikeastaan kuunnellut mitenkään erityisesti ja olin ala-asteellakin ihan pihalla kaikesta. Lukemaan opittuani mä sitten kyllä luin aika tehokkaasti sen meidän pienen kirjastoauton läpi. Mutta. Nothing that special or interesting.

2. Uskotko kummituksiin?
- Pelkään niitä, mutten usko niihin (...kyllä). Pelkään olevani väärässä, sillä aina välillä tunnen mystisiä asioita, ja silloin alitajunta heittää kehiin "tän täytyy olla kummittelua" -ajatukset, vaikken näille ajatuksille minkäänlaista rationaalista selitystä keksikään - tai ehkä ajatuksille joo, mutta kummituksille en.

3. Paras jäätelömaku?
- Well shit this is a hard one :C En ole kyllä syönyt jäätelöä pitkiin aikoihin. No aloitetaan helpoimmasta: vanilja - mitä aidompi sitä parempi, yleensä. Ja banaania sekaan! Tiikeri on myös hyvää. Ja irish coffee & pähkinä! Ja pähkinäjäätelöt noin yleensäkin. Aino -pakkauksista samettinen nougat ja sitten wanhan ajan vanilja & mansikka on parhaat. Joskus tekee mieli minttujäätelöä, ja mango-melonikin voi olla hyvää - jos on. Tykkään myös banaanisuklaasta! Aika moni uppoaa, mut älkää jumalauta kehdatko tarjota sitä lakritsia/salmiakkia/mitään vastaavaa. Kiitos.

4. Mikä on bravuurisi keittiössä?
- Syöminen? Eh heh. En mää oikeein... tiedä. En kokkaa. Pastaa keitän sujuvasti! \o Joskus saatan onnistua tekemään ihan ok muffinssejakin. Mut jos bravuurilla tarkoitetaan jotain, mitä valmistan (ja syön) mielelläni, niin kyllä se on tumma pasta, johon ängen aivan liikaa jonkinnäköistä rasva-asiaa (...) ja ketsuppia. Jos olen hurja niin myös juustoa, mutta harvoin olen hurja. Tää on parasta. Tekis kyllä nytkin mieli syödä sitä, apua, en mää nyt voi kun kello on lähempänä neljää, fugggg.

5. Onko sinulla fobioita?
- Todella voimakkaita pelkoja, muttei kai fobioita. Tai koska käsittääkseni fobia on sellainen, joka haittaa elämää ja/tai aiheuttaa jatkuvaa haittaa kokijalleen. Mutta joo. Hämähäkit on aika kova pelko, ja yllättävästi liian lähelle ilmestyvät yksilöt ovat voineet aiheuttaa täysimittaisen paniikkikohtauksen. Nykyään pystyn kuitenkin jopa tilapäisissä ja pakottavissa mielenhäiriötiloissa tuhoamaan hyökkäävän hämähäkin (sitähän ne aina aikovat; hyökätä). Pimeä on toinen, tai siis ulkona oleminen pimeällä, jos on mahdollista, että samassa tilassa ("saman tilan" määritelmä vaihtelee ajasta ja tilanteesta riippuen aika valtaisastikin) on mahdollisesti joku/jotain/jokin jne., jonka olemassaolosta en ole tietoinen, ja joka voi näin ollen yllätyshyökätä kimppuuni. Pelkään myös kuolevani niin, ettei minulla ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa siihen. Ja pelkään epäonnistumista ja siitä seuraavaa nöyryytystä. Noin esimerkiksi, hmmmh.

6. Paras väriyhdistelmä?
- Tämä kyllä riippuu suuresti asiasta! En ehkä nyt osaa sanoa sitä kaikista parasta yhdistelmää, joten vain leikittelen ajatuksilla väreistä. Tai siis, musta on paras. Piste. Sitten on tietystä sellainen mystinen tummanvioletti. Ja syvä metsänvihreä. Ja suhteellisen tumma sinapinkeltainen. Ja tummanpunainen. Helmenharmaa on joissakin tilanteissa upea myös. Ja todella syvä tummansininen, mutta toisaalta sitten taas sellainen turkoosihtava merensininenkin. Joissain tilanteissa "shokeeraavat" väriyhdistelmät toimivat ja näyttävät hyvältä. AHGUHdgssdg. Perkele. En mää tiedä. Musta + musta + mustempi musta, ehkä?

7. Mihin kuluttaisit miljoona euroa, jos sinun olisi pakko tuhlata kaikki yhden päivän aikana?
- Maksaisin osamaksut pois. Jäisi vielä melkein se koko miljoona euroa jäljelle, joten hmmh. Pitäisi tehdä kyllä enemmän tutkimusta ennen päätöstä, jos vain mahdollista. Luulen, että antaisin mahdollisesti kaiken yli jäävän hyväntekeväisyyteen - jo ihan siitä syystä, että mä en sitä osaisi mitenkään rakentavasti käyttää kuitenkaan. Parempi siis laittaa raha tekemään jotain hyvää, kuin ostaa sillä joku viisikymmentätuhatta kappaletta turhia vaate- ja asusteasioita, noin esimerkiksi, äh. Mutta just nyt en osaa päättää, liikaa vaihtoehtoja. Pitäisi tehdä tosiaan tutkimusta ja lisäpohdintaa. Ehkä jättäisin pari satasta itelleni myös, mutta niitä en enää sitten seuraavan kuun jälkeen näkisikään, joten... Parempi luopua asioista, joiden käyttöä ei hallitse?

8. Mikä on tähänastisen elämäsi suurin tai itsellesi tärkein saavutus?
- Yhdestä olen varma: se ei ole lukion suorittaminen eikä hengissä pysyminen. Tavallaan olisi kiusaus sanoa että Noora, mutta toisaalta ei se ole mikään saavutus. Ei ystävää voi mitenkään näin kylmästi esineellistää, ja toisaalta en ole varsinaisesti tehnyt mitään suuria ponnistuksia "saavuttaakseni" tämän ystävyyden (koska Noora vain roikkuu mukana eikä kulu pois, oi ja voi, ja se ei haittaa yhtään!) - tai siis tehnyt oikeastaan mitään epämiellyttävää tän takia. Tai siis. Niin. :=) Mä en koe saavuttaneeni mitään, ainakaan suurta, koska ei mulla juurikaan ole ollut tavoitteita - enhän mä ole oikein koskaan tiennyt, mitä haluan. Ehkä se, että oon uskaltanut - ja uskallan - olla sellainen kuin olen, enkä peittele sitä, ellei siitä koidu mulle itselleni kestämättömän suurta tuskaa. Toisin sanoen en mene tahallani kaivamaan verta nenästäni jonkun sellaisen kanssa, jonka tiedän edustavan äärimmäisen kapeakatseista ja "vastakkaista" näkökantaa. Ainakin pyrin välttämään tätä, vaikkakaan joskus ei vain voi vastustaa kiusausta kun tietää että paskaa lentää urakalla myös tän vastapuolen kasvoille... Hmmmh, valintoja.

9. Jos sinulla olisi oma yksisarvinen, miten nimeäisit sen?
- Apuvaaaaaa. ... EIKO JUMALAUTA :---------D Tiedän! Tähän liittyy kaunis tarina. TS4:ssa on jättikokoinen pehmoleluyksisarvinen, jonka nimi on oletukseni "Uni" (ainakin uskon että se on näin aina?), joten vittuillakseni vaihdan sen nimeksi aina "Corn". Joten jos mulla olisi yksisarvinen, sen nimi olis ihan ehdottomasti "Corn"! Siitä sais väännettyä myös äärettömän rumia ja vammaisia lempinimiä alkaen "Kornista" aina "Maissipatukkaan" asti. Tai vähintäänkin jotain sellaista. Voi yksisarvisparkaa ;____;

10. Kuvaile unelmatalosi.
Suhteellisen pieni, muttei ahdas tai sellainen tunkkainen. Järven/meren rannalla. Jos ulkoseinät puuta, niin ne olisi maalattu siniharmaaksi. Jos kiveä, niin valkoiset. Ei muita vaihtoehtoja, ja ehdoton "ei" sellaiselle näkyvälle tiilikuviolle! Suhteellisen isot ikkunat, varsinkin sen vesiasian suuntaan. Vaaleat seinät, luultavasti tummempi lattia kontrastiksi. Pääasiaksi yhdessä kerroksessa, mutta jokin sellainen kiva ja suhteellisen kuitenkin tilava parvijuttu voisi olla. Moderni, kontrasteja, yksinkertaisuutta, jonkinnäköistä (munnäköistä) "tyylikkyyttä". Mutta se lopputulos ei saisi olla kuitenkaan sellainen liian kliininen. Iso piha, ja paljon pensaita ja puita. Vähemmän kukkia ym. Hevoskastanja pitää olla (olen halunnut sellaisen mmmmh aika todella kauan, melkein kaksikymmentä vuotta, uskaltaisin väittää), ja tuomi, ja vanha lehmus (!!), ja hopeapajuistakin pidän, ja ja ja ja pensaista en tiedä tarpeeksi ;____; Kaikennäköisiä. Aivan, ja ranta ei olis mitään hiekkaa tai muuta, vaan kalliota. Sellaista kaunista ja jäiden siloittamaa, siniharmaata. Talossa ois kaikki tarpeellinen eikä mitään turhaa. Vaatehuone ois jees, ja sauna on oltava. Arvostaisin tyyliin aurinkopaneeleja tai muita uusiutuvaa energiaa käyttäviä energiantuotantosysteemejä. Ei naapureita liian lähellä! Olohuone ja keittiö ym. olisivat ideaalisti periaatteessa yhtä tilaa. Se ois kokonaisuutena sellainen ulkoa suht pienen ja mystisen oloinen, hieman ehkä jopa synkähkö, mut sitten sisältä valoisa ja suurempi kuin uskoisi. ...ja nyt tuli mieleeni se tehtävä, jossa pitää miettiä mm. millainen se ajattelemasi talo on ulkoa ja sisältä... Ja tämä sitten kertoo paljon asioita sinusta. Hmmh :---D Njoo, parasta lopettaa tähän.

11. Kun käyt nukkumaan, mihin asentoon asettaudut ensimmäisenä?
- Yleensä oikealle kyljelleni, jolloin oikea käsi pitää laittaa tyynyn alle, ja vasen niin että se on tavallaan kasvojeni edessä ja oikean käteni päällä. En osaa selittää. Oikea jalka on suorana, ja vasen koukussa niin että vasen jalkapohja on "tarttunut" kiinni oikeasta polvesta. Tässä asennossa on mahdollista nukahtaa. Joskus on kyllä päivä, kun pitää aloittaa päinvastoin; vasemmalla kyljelläni - ja silloin kaikki on luonnollisesti toisin päin. Ja siis ennen kuin nukahdan niin vaihdan noiden puolien välillä ehkä keskimäärin noin kuusikymmentäseitsemän kertaa. Selälläni en osaa nukahtaa sitten mitenkään, vaikka useimmiten heräänkin suhteellisen selälläni... Tai no siis oletan myös, että tässä tosiaan kysyttiin sitä kun käynj nukkumaan eikä sitä kun asettaudun sänkyyn :---D Jos ei ole aikeita(/toiveita) nukkua, niin yleensä silloin makaan selälläni, mutta siinä asennossa on mahdoton nukahtaa.

- -

Nnnngh. En tiedä. Tuntuu hieman siltä, että leukaa saattaisi alkaa särkeä oikeasti tämän jomotuksen sijaan. Muutenkin outo tunne päässä, mutta kai sen ymmärtää kun en ole nukkunut. Jo eilen huimasi ja heitti päässä niin istuessa kuin etenkin seisoessa ja/tai kävellessä. Lisäksi lihakset nykivät, oh yeah. Enkä mä periaatteessa ollut ollut kokonaan nukkumatta siinä vaiheessa kuin vasta alle kaksikymmentäneljä tuntia? Ehkä kokonaisunivajekertymä oli sitten sitä luokkaa, että keho alkaa taas prakata. Ja ehkä oon entistä (/normaalia) herkempi kun edellisestä unettomuuskaudesta ei ole vielä lainkaan kauaa? En tiedä. Ottaa vain päähän. Tahtoisin nukkua, mutten halua mennä sänkyyn yrittämään kun tiedän ettei se johda mihinkään. Silti kun tässä silmät alkavat painua kiinni (vaikka aivot eivät osoita lainkaan väsymyksen tai levon tarpeen merkkejä) niin houkuttaa kovasti painaa pää tyynyyn. Ehkä mä kohta yritän, kuitenkin, koska tää ei tee hyvää mulle millään tavoin.

On sunnuntaiaamu. Huomenna mulla on poli, ja ahdistaa sekä pelottaa, mutten halua puhua syistä ainakaan vielä kaiken ollessa auki ja epäselvää. Kaikki on luultavasti turhaa, joten ei sillä edes väliä. Ahdistaa tosin sekin, että pitää liikkua ulos, ihmisten ilmoille. Astua asuntooni, tarkistaa saapunut posti, vaeltaa elävänäkuolleena katujen halki polille - ja takaisin. Kaikki tää on lähimpänä "normaalia elämää", mitä mulla tällä hetkellä on - ja se on samaan aikaan ahdistavaa sekä säälittävää. Säälittävää, vaikka mielestäni sääli on kaikista pahinta; todellinen tunteiden syöpä. Siitä ei ole mitään hyötyä kohteelleen, vaan sääliä koetaan vain "omaksi iloksi". Säälin kohteesta se taas taitaa oikeastaan aina tuntua nöyryyttävältä ja alentavalta, vaikka tarkoitus olisikin päinvastainen. Aina kun joku kertoo tuntevansa sääliä syystä tai toisesta, tekisi mieli huutaa mielipuolisesti ilman sanoja. Älkää säälikö. Se satuttaa. Tai no, tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta noin yleisesti en näe säälistä mitään hyötyä vaikkei se minuun kohdistuisikaan. Säälin ainoa "positiivinen" vaikutus on se, että sen kokija saa buustausta omalle itselleen säälimällä toista. Ei hyvä. Mutta kuten sanoin, mitäpä minä tietäisin, mistään, koskaan. Mutta älkää nyt vaan jumalauta säälikö sen(kin) takia! Kaikki muu käy, mutta sääli ei. Kiitos, anteeksi, ja näkemiin.


"dreams are what I like; travel through the night
I'm invincible once I close my eyes"

np: Maya Jane Coles - Stranger

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti