Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 11. maaliskuuta 2016

If you want to disappear, please follow me


"oh how long is the day
I can't stand this light
I want to travel through darkness
there's nothing to see anymore"

Tuntuu turhalta kirjoittaa, ja siksi olenkin jättänyt kirjoittamatta. Poistanut kaiken, jos olen jotain sattunut raapustamaan. En halua ajatella itseäni, sillä mä olen vain kaikkea pahaa ja huonoa ja raskasta ja loputtoman vaikeaa. Siksi olenkin tehnyt kaikkea muuta kuin ajatellut - toisin sanoen pelannut TS4:sta luvattoman paljon. Mitä tahansa, kunhan sillä ei ole merkitystä - ei minullakaan ole, mutta näin vältän ajattelemasta suoranaisesti sitä. Olen vain keskittynyt unohtamaan olevani olemassa. Tiedostaminen sattuu, elämä sattuu. En halua tehdä kumpaakaan, joten yritän olla tiedostamatta ja elämättä mahdollisimman paljon. Ei ole kovinkaan helppoa, täytyy myöntää. Toivoisinn vain kaiken loppuvan hetkessä; helposti, kivuttomasti, varmasti, lopullisesti. Mutta kun ei niin ei.

Positiivinen asia: sain nukuttua torstaina lähes kuusi tuntia putkeen ilman heräämisiä. Unta sain tosin vasta aamulla seitsemän jälkeen, mutta oli toi sentään jo jotain. En ole nyt viikkoon (?) nukkunut taas kunnolla. Nukahtaminen on yhtä helvettiä (eli vaikeaa, tai oikeastaan usein mahdotonta) enkä pysy unessa (eli herään kesken unien) - ja päivisin sitten väsyttää. Olen yrittänyt olla nukkumatta päivällä, sillä tiedän että se ei tule helpottamaan nukahtamista illalla (ei tosin sillä, että saisin päivälläkään unta...). Ongelma on kuitenkin se, että illalla piristyn. Väsymys kolahtaa kohdalleni vasta aamuyöstä, yleensä vasta lähempänä viittä - jos on hyvä säkä. Sitten pyörin ja torkun sängyssä muutaman levottoman tunnin, jonka jälkeen luovutan. Väsyttää loputtomasti, mutten saa unta. Sitten illan koittaessa väsymys on taas poissa, ja sama paska alkaa alusta. Torstaiaamuinen nukkumisputkeni oli kyllä erittäin harvinainen näin viime aikojen pohjalta.

En tiedä muutenkaan mitä mulle tapahtuu. Kuukautiseni ovat aina normaalisti runsaat ja vuoto sellaista suhteellisen paksua ja tummaa. Nyt kuitenkin vuoto ei ole entisen kaltaista oikeastaan millään tavoin; se on vetistä ja vaaleanpunertavan oranssihtavan väritöntä? On vaikea arvioida onko määrässä tapahtunut muutosta, sillä koostumus on niin eri että. En tiedä. Ainakaan kuukautiset eivät ole runsaammat. Parin viikon päästä pitäisi varata soittoaika gynelle koskien sitä mun e-pillerien vaihtoa joka tässä tapahtui, ja ehkä tää johtuukin vain siitä eikä ole mitään vakavampaa. Saattaa silti olla, että varaan ajan jo ensi viikolla. En tiedä. Jos jaksan niin ehkä. Oon vaan loputtoman väsynyt ja kyllästynyt että mielen lisäksi kehokin prakaa ja kukaan ei edes oikein tiedä miksi ja tulee vain olo, että olen keksinyt kaiken eikä mikään ole todellista - edes mielen hajoaminen. En halua olla tällainen. (En halua olla.)

Hengittäminen tuntuu niin loputtoman pahalta; se sattuu kehossa, se sattuu mielessä. Mä katoan säännöllisesti pois tästä maailmasta ja itsestäni, jottei tarvitsisi olla. Mä en kestä itseäni, enkä jaksa sitä että olen olemassa. Missään ei ole hyvä, mitenkään ei ole hyvä. En tiedä mitä tekisin, tai minne menisin - tai miten olisin ja missä. Kaikki on lipsunut kauas musta - myös minä. Mä en jaksa välittää. Mä en ole enää täällä, en ole ollut vuosiin, en oikeasti. Kun vain joku tuhoaisi kehoni niin olisin todella, lopullisesti vapaa. Kaikki on vaan loputtoman turhaa. Loputonta loputtomuutta - eikä mikään auta. Jokainen valintani ja tekoni osoittautuu lopulta aina vääräksi ja pahaa aiheuttavaksi. En tiedä. Itken. Ei mulla ole edes sanoja kuvailla tätä kunnolla, oikein. Tuntuu vain, että kaikki keinot on kokeiltu ja käytetty. Musta ei vain ole tähän. Mussa on jotain perustavanlaatuista vikaa; jotain, mitä ei voi korjata kukaan tai mikään. En ymmärrä, miten joku voi nauttia ja saada sisältöä elämäänsä niistä kuuluisista elämän pienistä iloista. Ne voivat olla mukavia, mutta ainakaan mä en pysty elää vain, koska suihkussakäynti on mukavaa, ystävät piristävät ja lempiruoka maistuu hyvältä. Mä en koe, että nää asiat olisivat tarpeeksi riittävä syy elää. Vika siis kai on minussa, ja perustavanlainen. Oon vain kovin pahoillani tästä, mutta yrittäkää uskoa kun sanon, etten valinnut tätä. Muhun sattuu, ja mä haluan vain että se loppuu.

np: Ghost Brigade - Clawmaster

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti