Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

I'm floating away


"I fall asleep in my own tears
I cry for the the world, for everyone
and I built a boat to float in
I'm floating away

I can't recall last time I opened my eyes to see the world as beautiful
and I built a cage to hide in
I'm hiding, I'm trying to battle the night"

Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota. Nukkua. Kadota - - on vaikea lopettaa toistamista. Haluaisin saunaan, tai suihkuun. Todella lämpimään ja loputtoman pitkään suihkuun. En uskalla, en voi, en saa. Enkä jaksa. Mä olen menettänyt toivoni, enkä halua enää mitään - paitsi pois. Silläkään ei sinänsä ole väliä, mutta olisihan se parempi niin. Olla ilman tuskaa, ilman kärsimystä. Ängin itseeni liikaa suklaata, ja oksettaa. Livahdin perinteiseltä pääsiäisaterialta isovanhempien luona väsymyksen nojalla vaikka todella en vain tahtonut mennä. Ei mua niin erityisesti väsyttänyt, mutta on helpompi antaa muiden luulla niin kuin kertoa että vika on teissä, en jaksa teitä, en kestä teitä, te väsytätte minua, te olette ihmisiä ja te pakotatte minut tekemään asioita, joita en halua tai jaksa tehdä. Kun ei mua kiinnosta turhanpäiväinen juoruilu ja smalltalk. En näe tarvetta arkisille asioille - miksi muka pitää siivota? En vain kykene ymmärtämään. Jos saisin valita, en olisi edes näin "normaali" kuin nyt. Tämä on raskasta. Olisin itsekkäämpi, ja oudompi. Eristäytyneempi ja manipuloivampi. Viettäisin enemmän aikaa näennäisesti turhien asioiden parissa (kuten tiedon kerääminen/omatoiminen opiskeluntapainen) ja tekisin vähemmän asioita, joita yhteiskunta pakottaa. Mä en ymmärrä maailmaa tai ihmisiä. Mä en jaksa. Mä haluan pois täältä kun en mä tänne kuulu.

Olen kyllästynyt esittämään, olen kyllästynyt olemaan. Mikään ei tarjoa mulle mitään - ei ainakaan läheskään tarpeeksi. Kukaan muu ei hyväksyisi tätä kohdalleen - miksi minun pitäisi? Mä en näe toivoa itselleni - sitä ei vain ole. Jos toivon puute johtuu sairaudestani niin minkä sillekään voi. Kaikissa tapauksissa tulos on sama: en jaksa. Mun vasemman käden keskisormessa on jokin häiritsevä finnintapainen näppylä. Olen yrittänyt puhkoa ja puristaa ja kaikin tavoin tuhota sitä jo usean tunnin ajan ilman tulosta. Kudosnestettä, mutta näppylä pysyy. Ahdistun. Ehkä menen sittenkin suihkuun.

np: AURORA - Winter Bird

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti