Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 24. maaliskuuta 2016

Jälleen yksi merkityksetön


I mean, I never can.

Niin. No. ... En vain tiedä. Mistään mitään. Olen liian erilainen, liian outo, liian kaikkea - vääränlainen. Yritän, mutten osaa olla. Sen takia en aina jaksa yrittää. Yritän yrittää, siltikin, aina kun jaksan ja pystyn. Helvetinvittu sentään. Kaikki tuntuu hirveän sotkuiselta, ja turhalta. Mä oon huomannut että viimeisen vuoden aikana tasaisen paskan alta löytyy kolme päätasoa, olomuotoa, jaksoa, tapaa olla. On ne jaksot, kun pystyn useimmiten sietämään itseäni ja muita (sellainen paskan perustaso). Näitä seuraa aina sellainen kahtiajakoisuuden kausi, jonka aikana olen ja teen (muka) hirveästi: sosiaalisuuteni kipuaa mulle henkilökohtaisesti huikaiseviin määriin ja pääni riehuu ylenmääräisesti sekä toimii ylikierroksilla. Olen levoton ja vainoharhainen. Väsynyt ja energinen. Kaikkea yhtä aikaa, enkä mitään kunnolla (tai oikeasti?). Ja kun energiavarastot tippuvat lopulta nollaan, mä katoan maailmalta ja itseltäni. Vetäydyn rauhaan ja hiljaisuuteen, yksinäisyyteen ja väsymykseeni. Olen loppuunpalanut, vaikken juuri mitään ole oikeasti tehnytkään. Silti kaikki on ollut liikaa, enkä jaksa. Ensimmäiseksi mainittu alkoi viimeksi tuossa... tammikuun aikana. Helmikuun loppupuolella oloni alkoi feidaantua seuraavaan vaiheeseen. Ja nyt tunnen oloni valuvan kohti tuota viimeistä väsymisen vaihetta. Jos tarkastelen viime syksyä, niin samalla kaavalla tää taisi mennä silloinkin? Kuukausi "tasaista", kuukausi levotonta sekavuutta, kolmisen kuukautta lepoa. Sitten kierto alkoi alusta. Tää ei taida juuri näkyä musta ulospäin, tämä olettamani vaihtelu, mutta sisäisesti sen tunnen. Kai, luulen.

Viime yö meni taas... miten meni. Nelisen tuntia unta - ja mä herään tuona aikana ainakin neljästi niin että tajuan heränneeni. Puoli kuudelta aamusta tunnen oloni jo niin pirteäksi, etten halua enää takaisin sänkyyn. Kaiken lisäksi on vielä aivan liian valoisaakin nukkumisen kannalta, eikä kaihtimista ole apua. Kuutisen tuntia pyörin hereillä. Kymmeneltä tuntuu jo kuin takana olisi kolme valvottua päivää, ja ennen kahtatoista kaivaudun peittojeni alle palelevaksi mytyksi. Onneksi koira lämmittää - tai yrittää ainakin. Hyötyä ei nimittäin huomaa, ja koiralle tulee kuuma ennen kuin minä tunnen pienintäkään lämpöä kehossani. Tunti lämmittelyä, ja lopulta onnistun nukahtamaan hetkeksi herätäkseni puolen tunnin kuluttua "pirteänä". Vittu. Kylmyys palaa luokseni vielä kahdesti, ja kahdesti pakenen peittojen alle. Ensimmäisellä kerralla en saa unta, toisella saan. Nukun kevyttä koiranunta tunnin havahtuen leukasärkyyn. Puoli naamaa puuduksiin kylmällä, ei siinä mitään.

Saunassa on liian kuuma, mutta yritän silti viipyä mahdollisimman pitkään - palelee. Sisukseni, tai varpaani, eivät lämpene ennen kuin ahdistava lämpö ajaa mut suihkuun. Paleluhan nyt voi johtua monesta, tiedän. Nyt olen sentään saanut syötyä sen verran, että painokin pomppii ylöspäin, mutta väsymys voi aiheuttaa palelemista, kyllä. En kyllä tunne itseäni sinänsä erityisen väsyneeksi, mutta kaikkeen tottuu? Väsyttää kyllä toki, mutta. Ei mitenkään... Erityisesti. Mun sormet, ja erityisesti varpaat, ovat jäässä todella usein. Tää on omituista, koska mua ei palele. Ikinä. Mä käytän talvisin käsineitä vasta, kun pakkasta on lähemmäs kaksikymmentäviisi astetta - muutoin iskee tuskanhiki. Ja tänä talvena mulla on ollut lapaset kädessä, lämpimässä autossa, kun ulkona on ollut about nollassa. Ja paleli. En sitten tiedä, luulosairautta taas varmaan. (Onko mahdollista luulla olevansa luulosairas? Luulosairas, joka luulee olevansa luulosairas, hmmh. Kuulostaa epäloogiselta, mutta mä olen?)

Suihkusta siirryn takaisin koneelle. Laskeskelen ensi kuun rahoja. On pelottavaa ja epäilyttävää, kun sähköposti ei pursuile laskuista - olen varmasti kadottanut tai unohtanut ne, sillä tämä ei ole mahdollista. Jonkin täytyy olla pielessä - vaikken löydä siitä todisteita. Sheivausaineasia on aivan lopussa, vaikka sitä todella harvoin jaksan käyttääkään, joten päätän tilata sitä lisää - tai paremminkin jotain toista. Tuon nykyisen pitäisi tuoksua mansikalle, mutta mielestäni se muistuttaa enemmän vanhaksi mennyttä ruusua (en pidä ruusuntuoksusta, yh yöks). Ja koska en näe järkeä tilata Lushilta yksittäisiä asioita noilla posti- ym. kuluilla, saattaa mukaan tarttua nestemäinen hoitoaine, suihkugeeli ja pari saippuaa. Laskua odotellessa yritän saada itseni uskomaan, että on ihan ok kuluttaa rahaa asioihin, jos niistä saa edes minimaalisen verran irti jotain mukavaa. Lushin tuotteista saan, suihkussa asioimisesta saan. Paljon muusta sitten en, joten. Kai tämä oli ihan oikeutettu ostos. Ainakin noille on käyttöä; ainakin nuo ovat hyödyllisiä.

Aiemmin päivällä oli tylsää, ja ajankuluksi tein Tieteen Kuvalehden ÄO-testin. En ole kykenevä arvioimaan sen pätevyyttä kuin omalta kannaltani, mutta. Niin. Kyllähän se jotain mittaa, kuten kaikki älykkyystestit ym., mutta mulla ainakin tippui (?) tulos huomattavasti (?) sen takia, että muistini ei toimi kovinkaan hyvin - tai mieleni nopeasti. Niinpä feilasin nopeutta vaatineet laskutehtävät (olen myös suhteellisen käsi matematiikan saralla, tälleen btw) ja muistitehtävät aika urakalla. Laskuista oikein vain 11/20 - ja silti tuon mukaan suoriuduin paremmin kuin lähes 93% väestöstä? En ymmärrä. Tuo väitti ÄO-tuloksekseni 121. Uskokoon ken tahtoo. Jäi kuitenkin vaivaamaan, joten tein tuossa saunan jälkeen vielä Mensan koti(netti)testin, joka nyt on käsittääkseni hieman luotettavampi testausväline. En ollutkaan tehnyt sitä pitkään aikaan? Ainakin siltä se tuntui, sillä en muista koska olisin viimeksi siihen koskenut. Lisäksi oli ihan mielenkiintoista nähdä, miten vastailen (lähes) lääkkeettömällä päälläni. Huomasin eron: ensimmäistä kertaa ikinä löysin suurimmasta osasta tehtäviä logiikan, ja  muutenkin tuntui että ymmärsin. Se ei kyllä sitten varsinaisesti heijastunut tulokseen, joka oli samansuuntainen kuin aina ennenkin. Oh well.


Pitäisi kai yrittää nukahtaa. Unettaa kovin. Nukkumaan meneminen on vain niin... turhauttavaa. En jaksaisi pyöriä ensin satoja kertoja ympäri ja ympäri vähintään tunnin ajan - ja sitten nukahtaa hetkeksi vain herätäkseni joko lopullisesti tai vajotakseni takaisin levottomaan uneen, josta taas herään, jne. Olen nähnyt kaiken päälle vielä paljon uniakin. Ihan kai tavallisia unia, mutta kovin selkeitä ja loogisia. Ei mun unissa kyllä oikeastaan koskaan tapahdu mitään jännittävää. En koskaan lennä - korkeintaan putoan -, eikä niissä kellään ole supervoimia, eikä taivas välkehdi vaaleanpunaisena glitterinä, eivätkä eläimetkään osaa puhua. Tylsää ja arkista. Käyn koulussa, syön, käyn kaupassa, tapaan ihmisiä. Joskus harvoin törmään unissani johonkin oudompaan, kuten menninkäisiin, mutta ei niissäkään ole muuta erikoista kuin ulkonäkö - joiltain osin. Yleensä uniani vaivaa pelon tunne, epäonnistuminen, arki ja pettymys. Toisin sanoen unimaailmani ei juuri eroa totuudesta. Onneksi en yleensä muista nähneeni unta. Nyt olen kuitenkin muistanut, ja unet sekoittuvat todellisuuteen kiusallisesti - mutteivat tarpeeksi ollakseen todella oikeasti häiritseviä. Tuttuja kasvoja menneisyydestä taas unissa, tietenkin tuttuja, ja sitä yhtä on erityisesti ikävä vaikka tiedän ajan ajaneet ohi kaikesta jo vuosia sitten. Yritän kai edelleen kasvaa irti siitä, että minulla oli väliä jollekin - että joku oli niin läsnä. Se oli erilaista, outoa, pelottavaa - huumaavaa. Olin olemassa.

Kun tässä on jo muutaman päivän ollut rauhallisempaa päässä ja levollisempaa mielessä - kyllä, kaikesta huolimatta - niin ehkä voin listata tähän muutaman asian... sellaisen. Edes hieman mukavan. 1) Lushin paketti; odotan (paitsi sitä laskua). 2) Alle kuukausi veljen syntymäpäiviin, ja kohta voin antaa itselleni luvan paketoida sen lahjat - pitää vain ostaa ensin jotain paketointiasioita. 3) On tosiaan helpompi. Pikkaisen, mutta on. Olo ei ole edes siedettävän puolella, mutta suljen sitä pois omaa väsymystäni - ja se tuntuu hyvältä. Väsymys on pakokeino mulle, tiedän, mutten pysty käyttämään sitä kuin ääritapauksissa ja -oloissa, valitettavasti. 4) En voi jättää listausta kolmeen kohtaan... Joten. JGDIhjsgsdjf. No. Rugereilta tuli tänään uusi levy. En osaa sanoa mielipidettäni vielä kunnolla, mutta kämpällä pitäisi odottaa fyysinen versio + kangaskassi. Uuh & aah. Että. Kai mä nyt sitten vain yritän kaivautua peittojeni alle. Oispa vielä yksi peitto; paksu ja kunnollinen. Mulla oli se täällä, mutta se on kadonnut. Pitää ehkä tarkistaa ensin olisiko se siellä missä ennenkin; aikana ennen kuin omin sen. Sitten nukahdan - joskus, toivottavasti.

np: Ghost Brigade - Clawmaster

1 kommentti :

  1. Pystys jotenkin samaistumaan joihinkin asioihin.

    Tällä hetkellä väsyny ja pirteä yhtäaikaa.

    VastaaPoista