Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Legendary tragedy


Jos olen aivan rehellinen, niin musta Shakespeare on jokseenkin kuraa. En ole oikeutettu sanomaan näin, sillä en ole lukenut johtuen tästä oletuksestani, ja sen johdosta kokemastani vastenmielisyydestä ko. herraa ja hänen tekstejään kohtaan. Mutta kai se jotain osasikin sanoa - kiitos Anski tuon lainauksen jakamisesta kanssani. En edelleenkään pidä Shakespearesta, mutta tuo nyt vaan oli aika hyvä. Kaikessa - - tuo piristi aamuani. Voitte siis vain kuvitella alkuperäisen tunnelman. Olisin vain tahtonut jatkaa nukkumista - tai lähinnähän mä vain horrostin kykenemättä nousemaan -, mutta maailma päätti toisin. Kehoa väsyttää, mielestä en tiedä tai jaksa välittää. Kehoni tahtoo unta, vaatii lepoa. Silti ahdistaa vain maata peittokasan alla kaiken aikaa, ja tulen levottomaksi siellä. Enhän mä edes pysty kunnolla nukkumaan kuin pari tuntia kerrallaan, sen jälkeen olen hereillä vaikken olekaan - ahdistava välitila, jossa en ole läsnä vaikka tiedostan kaiken. En vain jaksaisi olla hereillä - tai olla.

Tekee jumalattomasti mieli karkkia. Kirpeitä hedelmäkarkkeja. Ei pitäisi, sillä paino hilautuu hitaasti ylöspäin enkä kykene estämään. Tuntuukin, että syön koko ajan, eikä se ole hyvä kun en mä kuluta peruskulutuksen lisäksi juuri mitään ylimääräistä. Parin päivän välein paino pomppaa nelisensataa grammaa ylöspäin laskematta enää - ahdistaa. Tiedän, että kohta ollaan pisteessä, jossa en jaksa enää välittää, ja heitän kaiken läskiksi kun eihän tästä mitään tule ja kaikki on jo pilalla. En halua. En en en en halua. Onneksi ei ole (ylimääräistä) rahaa kuin vasta neljäs päivä, joten en voi ostaa itselleni mitään turhaa syömistä, ja syön vain pakolliset, normaalit ateriat. Jos se tästä. Tasoittuisi kääntyisi laskuun taas. Tietysti pitäisi raahautua ulos ja lenkille, mutta en mä näe siitä mitään oikeaa hyötyä. Syksylläkin juoksutin koiraa jatkuvasti, ja olihan se mieliala (näennäisesti?) korkeammalla. Lopulta tää mielialan nousu kuitenkin jäi sen varjoon, että pakonomaisuuden johdosta ahdistus kipusi huimiin lukemiin. Itsesyytökset astuivat kuvaan, ja kaloreiden kyttääminen, ja vaa'alla ravaaminen puolen tunnin välein. En halua sitä, en vaikka saisinkin "palkinnoksi" hieman paremman mielialan, joka luultavasti oli enemmän esittämistä kuin todellista. Mä en jaksa syyttää itseäni kymmentä kertaa päivässä surkeaksi paskaksi vain koska paino on noussut sata grammaa tunnissa. Enkä mä jaksa riemuita jokaisena kertana, kun vaaka näyttää sata grammaa vähemmän. En näe siinä järkeä, ja eniten: en näe sen tuovan mulle minkäänlaista hyötyä.

Eilen olin aivan ylisosiaalinen verrattuna siihen, mitä olisin jaksanut olla. En vain voinut itselleni mitään. Isovanhemmat kävivät, ja juttelin muutamalle vielä koneella, ja oivoi! siinä oli aivan loputtomasti liikaa. Huomenna pitäisi mennä vuorostaan isovanhemmille - ruokaa ja sukua. Ihmisiä, paljon. Levottomuutta, hallitsematon määrä ärsykkeitä, joka suunnasta, koko ajan, apua. Suunnittelin jo jääväni väsymyksen varjolla pois - en edes valehtelisi. Isoäiti vain eilen varmisteli moneen kertaan että nähdäänhän me sitten sunnuntaina ja en tiedä. Ehkä teen päätöksen vasta huomenna, en osaa nyt, en kykene nyt. Tuskin kykenen kyllä huomennakaan, mutta ainakaan ei tarvitse ahdistua vielä nyt. Kovin paljoa. Nyt kai pitää kaikesta huolimatta upota takaisin peittojen alle. Ahdistaa, kun se tietää sitä että pitää sammuttaa tietokone metelin minimoimiseksi, mikä vuorostaan tarkoittaa, että tietokone on käynnistettävä uudelleen jos haluan sitä myöhemmin käyttää. Naurettavaa, kyllä, mutta tietokoneen käynnistäminen on raskasta. Sekin.

Onneksi illalla pääsen kai taas saunaan.

np: Lana Del Rey - Gods & Monsters

4 kommenttia :

  1. Samaistun tohon tietokonejuttuun! Sen takia jätän sen välillä koko yöksi päälle siltä varalta "jos herään kesken kaiken ja haluankin olla koneella" :D Ja aamulla läppäri kiittää ja hehkuu tulikuumana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pöytäkone ♥ ...jonka ongelmana on, että se syö kaikin puolin aivan suotanasti virtaa, joten sähkölasku kiittää, joten saan huutia jos se huutaa yötä päivää käynnissä :'--D onneksi tosiaan on vaikea nukahtaa kun se hurisee samassa tilassa, joten jos haluan edes hieman unta, pitää sulkea kone.

      Poista
  2. Ainiin ja samaistun tohon liikunta- ja syömisjuttuunkin. Viimeaikoina lenkkeily on tuntunut pakkopullalta ja syöminen menny överiksi, hohhoijaa! Sä oot kuitenki alunperin tehnyt aivan huikean painon pudotuksen, niin huikean että ihan kateeksi käy. Eli pystyt kyllä taas jatkamaan oikealla tiellä syömisten suhteen! You can do it :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :---) kiitos. kyllä se siitä sullakin, uskon. sulla on siellä alku pohjalla, onnistumisenkokemus. sitä vaan tavoittelemaan, hitaasti mutta varmasti! ^^

      Poista