Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Ei auta ruoka nälkään, eikä väsymys taltu levossa

On vaikea saada kiinni mistään. On jatkuva jano ja siihen ei auta mitään määrä nestettä. Jalat ovat jäässä ja yläkropan lämmöntuotanto on aivan ylikierroksilla ja hikoilen. Päähän sattuu ja kasvoja särkee oikeastaan koko vasemman puolen alueelta, painottuen leukaan ja korvan seudulle. Tuntuu että tuosta vasemmasta korvasta katoaa hetkittäin kuulo. On kamala nälkä. Ahdan lautasen nälkäisenä täyteen ruokaa. Se maistuu taivaalliselle, ja neljännen haarukallisen jälkeen olen loputtoman täynnä. En suostu uskomaan itseäni vaan ahdan kaiken alas. Äsken täysin sama: järkyttävä nälkä. Vatsa kurisee, vatsa kipristelee. Teen neljä palaa leipää - sitä hyvää. Kaksi saan alas, sitten alkaa tuntua pahalta. Vatsa kurisee ja kipristelee edelleen. Tällä menolla lihon vielä entisestään, tai tulen hulluksi tämän näläntunteen kanssa. Yritän olla syömättä - tämän on pakko olla tunnesyömistä - mutten pysty sulkemaan vatsan vaativaa kouristelua pois mielestäni. Ja eikö tunnesyönnissä tee mieli jotain erityistä? Mä söisin mitä vain. Ruokaa lähinnä. En herkkuja. Ruokaa. Ehkä vain taas käsitän väärin. Pakko kuvitella tämä, mun on pakko kuvitella tämä. Ei kellään ole tajuton nälkä jatkuvasti niin, ettei kuitenkaan pysty syömään kunnolla.

Paniikki kurkottelee kohti mua mutta yritän vain työntää sen kauemmas. Se nauttii siitä. Buranaa, ja yritän välttää sitäkin. Kohta on kai pakko taas sortua, koska tahtoisin vain nukkua hetken. Särky ei anna rauhaa. Haluan vain amputoida pääni. Mulla olis ne neljä Tenoxia ja mietin auttaisikohan jo yksi. Sitten niitä riittäisi neljäksi kerraksi. Se olisi parhaassa unelmatapauksessa kolmekymmentäkaksi tuntia unta. Yhteensä. Neljä yötä - tai neljä kertaa - unta. Kai voin kokeilla yhdellä. Ei se suurempi annos ennenkään muuttanut mitään, joten en menetä kuin yhden pillerin. Koska väsymys on tasoa, että istuessani sängyllä kehooni sattuu mutta olen aivan liian väsynyt siirtääkseni itseni helpompaan makuuasentoon. Pitää kerätä voimia. Sitten vasta pystyn. Ja kun tajuan, että asento on huono, pitää taas kerätä voimia, jotta jaksan vaihtaa sitä. Keho painaa tuhansia tonneja eikä mulla ole lainkaan lihaksia.

Pitäisi kai siirtyä nyt sinne sänkyyn taas. Pian en enää jaksa. Burana, Tenox, mihin helvettiin hävitän nuo leivät ja niiden päälle ajan kuluessa kuivuneet leikkeleet, puhelin lataukseen, silmät kiinni, tule uni tule. Korvaan sattuu, leukaan sattuu, päähän sattuu, pelkään että herään kipuun vaikka nukahtaisinkin. En tiedä jaksanko enää mitään. - - Jätän leivät tuohon vain lautaselle. Aamu korjaa ne pois.
np: noradrenaline - Drowning Eyes

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti