Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Ei vuodet kulu, ne kuluttaa; ei huolet huku, ne hukuttaa


and last night
I remembered things
I had no memories of

like how was my last year
in the elementary school
back there in the countryside

the whole sixth grade
was nonexistent in my mind
and now I remember why;

during that time
I eventually
q u i t  l i v i n g.

- -

Luulin aina, että se kaikki paha iski vasta yhdeksännellä luokalla. Että silloin se yksinäisyys ja kiusaaminen ja ryhmästä sulkeminen vain menivät yli ja eristäydyin, masennuin, aloin toivoa kuolemaa. Pari päivää sitten, syystä jota en enää muista, päädyin ajattelemaan ala-astetta. Kyllä mä jotain muistan; sen virallisen hevosleikkien paikan (leikin mukana vaikken ymmärtänyt mitään hevosista), terkan huoneen kelmeän valon, kolmosten ja nelosten luokan hämyn, rotkon ja koko talvi pokémoneja, muut uimassa kun jonain keväänä käveltiin läheiselle uimarannalle liikuntatunnilla, vapaus kun juoksen metsäistä polkua hiekkakentän ympäri ja olen nopea ja suussa maistuu veri ja keuhkoja polttaa, ensimmäiset kerran tietokoneluokassa kai viidennellä, kasvatin aloe veran, oksensin opettajan päälle kun elämäni kamalin oksennustauti alkoi enkä sen seurauksena uskaltanut - tai pystynyt - syödä pitkiin aikoihin enkä uskaltanut mennä kouluun. Kun mä olin osa Lucia -juhlaa, ja myöhästyin esityksestäni kun en herännyt - tai mua ei herätetty? Joka tapauksessa itkua ja häpeää. Laulukokeessa virsiä, taas, ja kymppi - taas. Ystävällinen siivooja, joka yritti aina halata ja tuntui niin epämukavalta.

Parhaat ystäväni sanomassa jotain kamalaa; en voi muistaa sanoja, mutta ilmeet, eleet, halveksiva nauru ja se inho ja vastenmielisyys mua kohtaan mikä niistä kumpuaa. En näe taululle, mutten ymmärrä sen johtuvan siitä että mun näkö on huonontunut, ja yritän kopioida tekstin vieruskaverilta, ja ne peittää vihkonsa kädellään. Välitunnit istun yksin katoksessa peläten muita; siellä, jotta mua ei nähdä opettajien huoneen ikkunasta ja saan olla rauhassa. Kellojen soidessa livahdan nopeasti sisään; ensimmäisenä, ettei tarvitsisi kohdata muita. Joku yrittää satunnaisesti puhua, mutta työnnän ne aina pois. Synkkiä ja väkivaltaisia ajatuksia; tahdon pahaa itselleni ja tahdon pahaa muille. Yritän muistaa ala-asteen viimeisen päivän, todistustenjaon, ja mieleeni nousee vain kuvia veljeni vastaavasta päivästä ja kai kolmannen luokan kevätjuhla (vihasin niitä housuja, ja mä muistan tän koska siitä on valokuva). Koko todistuksen keskiarvo ysipileneljä. En ollut paras, ja hävetti niin olla huono; epäonnistuja.

Päästäkää mut muistoista.
Jos muistaminen on ainoa keino vapautua
- eheytyä -
haluan olla rikki.

np: Ghost Brigade - Suffocated

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti