Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

From day to day to day to day





Autossa mä ajattelen taas kerran elämäni suurinta virhettä - sitä ainoaa, johon olisin voinut yrittää vaikuttaa. Sitä, joka pilasi kaiken. Mä oisin jo aikoja sitten palanut soihtuna tuhkaksi jos en vain olisi ollut niin saatanan heikko ja vietävissä - aina vain saatanan heikko ja niin saatanan vietävissä. Joten tänään en voi kuin haaveilla bensiininkäryisestä ihmistulipatsaasta. En voi kuin lohduttautua kuvitelmilla muiden ihmisten auki revityistä rintakehistä. Mikään ei ole hyvin, ja kaikki viedään multa silti pois. Te ette voi ymmärtää mua, ja mä en itse halua edes yrittää. Mulla oli taas tilaisuus kieltäytyä hoidosta, sanoa että tää on tässä. Ei tästä ole ollut apua tähänkään mennessä, asenteeni on huono enkä jaksa. Pian alkaa uusi viikko, ja pitää siivota se kämppä. Ahdistaa. Keskiviikkona neurologi saa todeta ettei mussa ole kuin luulosairautta - enkä halua kuulla sitä vaikka olen valmistautunut henkisesti kuulemaan sen jo yli kuukauden ajan. Sisälläni elää tyhmä toive. Ja kyllähän mä tiedän mitä mun pitäisi tehdä jos tahtoisin yrittää irroittautua kaikesta lähtien aina syntymisen traumasta. Mutta on vain eri asia jaksanko - tai haluanko - jättää taakseni aivan kaikkea. Ei mun elämässäni paljoa ole nytkään, mutta sen jälkeen olisin nollassa, tyhjän päällä, uudet kasvot joille puhua, uusi kaupunki, vierautta ja pelkoa ja yksinäisyyttä eikä edes koiran tuttua turkkia. Pitäisi repäistä, jotta voisi kadota. Pitäisi jättää kaikki taakseen, jokainen. Ikävöidä ja unohtaa. Ei mulla ole voimia, ei rohkeutta. Ei tahtoakaan. Ne kaikki vietiin multa jo kauan aikaa sitten - ja mä olen yrittänyt vain unohtaa. Epäonnistuin, ja niinpä nyt muistan että pitäisi muistaa. Voisin toivoa kuolevani nukkuessani, mutta enhän mä saa nukuttua. Mä olen jakanut valheita niin kauan ilmaan, etten jaksaisi enää. Poistaisin blogin ja profiilit, kaiken. Internet kun ei vain unohda. Oispa taas kevät 2008 ja nämä tiedot. Palaisin nauravana soihtuna loppuun asti. Näyttäisin keskisormea maailmalle; sä et saa mua ikinä, koskaan, ikinä.

np: Shade Empire - Nomad

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti