Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Korvaan epätoivon tekohymyllä, ja kaikki on lopulta vain niin hyvin

Hieman ennen yhdeksää illalla en pysy enää hereillä ja lopultakin nukahdan. Herään hieman ennen kymmentä, mutta saan onneksi unta todella nopeasti uudestaan ja kymmenen jälkeen nukun taas. Puoliltaöin sitten heräänkin jo muka täysin pirteänä kykenemättä enää nukahtamaan. En edes yritä kauaa, sillä tiedän pyörimisen vain ahdistavan herättyäni keskellä yötä, joten on parempi olla hereillä kunnes taas nukuttaa. Koska pidän tilastoista, ja mikäpä sen hauskempaa kuin itsensä tilastointi, olen merkkaillut ylös omaa untani ja sen määrää nyt about viikon ajan. Keskimäärin olen nukkunyt yössä vajaat viisi tuntia - joka tuntuu jotenkin ihan uskomattoman hyvältä suoritukselta vaikkei kai pitäisi. Yhtenä yönä en nukkunut ollenkaan, pisimmillään vedin unta yli yksitoista tuntia vuorokauden aikana. Viikossa univajetta on kertynyt reilut kaksikymmentäkaksi tuntia, jos lasketaan sen mukaan että mun pitäisi nukkua (vähintään) kahdeksan tuntia yössä. Oh well. Ei se kai vielä niin loputtoman paljon ole, eh? (Enkä muistuta itseäni tässä siitä etten ole nukkunut normaaleja, levollisia yöunia kunnolla sitten kai... viime vuoden syyskuun?)

Eilen illalla pääni sekosi ja olot heittelivät ääripäistä toisiin vailla järkeä. Oli vain äärimmäisen hyperaktiivinen ja levoton, iloinen ja levoton olo - tai sitten todella ahdistuneen masentunut höystettynä itsetuhoisilla ajatuksilla. Lopulta itsetuhoajatukset levisivät kattamaan olon oli se sitten kumpaa ääripäätä tahansa. Mut "pelasti" kai se, ettei käsillä ollut mitään mitä olisin halunnut olevan, eikä tehnyt suuresti mieli improvisoida kun mieli teki kuitenkin vain tiettyjä asioita. Lähetin hoitajillekin ahdistuneen sähköpostin. Jälkikäteen se taisi olla vain tyhmää, sillä ei se johda mihinkään tai auta mua mitenkään pitkällä tähtäimellä. Ehkä siitä oli pieni apu siinä hetkessä, mutta luultavasti olisin rauhoittunut ajan kanssa muutenkin. Turhaa huomionhakuisuutta siis, vaikka olo siinä hetkessä oli kieltämättä aika epätoivoinen. Mutta ainahan mä selviän näistä.

En tiedä. Keho vaatisi unta, mieli ei vain kykene sammuttamaan itseään. Sänky on maailman paras ja turvallisin paikka ja pelkään sitä. Puhtaat lakanat nostavat ahdistuskerrointa kiitettävästi. En tiedä kai ketään toista, jota ahdistaisi puhtaissa lakanoissa nukkuminen? Mutta on vain kamalaa liata ne. Ne ovat puhtaat ja käyttämättömät ja sitten ne pitäisi pilata. Se ei vain käy järkeeni. Onneksi olen vuosien saatossa turtunut tähänkin tietyllä tasolla, ja kun väsyttää tarpeeksi niin mukavuudenhaluisuuteni kaatuu sänkyyn lattian sijaan - varsinkin nyt kun tässä huoneessa ei ole tarpeeksi suurta mattoa. Tahtoisin vain nukkua. Nukkua nukkua nukkua nukkua saatana sentään. Aika helvetin pitkään. Muutama ikuisuus voisi riittää, sitten voisin harkita uudelleen - ja jatkaa unia. Ei tässä ole mitään järkeä. Ei missään ole mitään järkeä. Haluan vain että tämä loppuu. Nopeasti; nyt heti. Valitettavasti ei taida onnistua joten syön suklaata ja lihon (suklaanhimoni on jotenkin todella outoa, sillä en himoitse juuri koskaan suklaata ja nyt on vain pakko saada mitä tahansa ja kaikkea suklaista suusta alas - koko ajan?).

Kaikki on taas vaihteeksi (ja koko ajan, jatkuvasti) niin turhaa ja raskasta. Ahdistaa kirjoittaa tätä samaa aina vain, helvetti vuodesta toiseen, miksen tee jo asialle jotain? Itsesyytökset, epätoivo, huonommuus, itseviha - lämpimästi tervetuloa. Särkee päätä ja särkee kasvoja ja särkee ja särkee mutta eipä se mitään. Tämä on kuitenkin vielä ihan sellaista siedettävää, eli tilanne ei ole lainkaan paha. Helvetti, kaikki on vain sekavaa ja kipeää ja tuskallista ja raskasta. Anteeksi. Jospa pääni voisi räjähtää ja kuolisin. Olisi aika hyvä. Menisin takaisin sänkyyn vaikka sitten jopa pyörimään, tää istuminen tuntuu kamalan rankalta suoritukselta vaikka nojaankin seinään tässä samalla, mutta tiedän että särky ei sovi yhteen makuuasennon kanssa ja ei helvetti en jaksaisi tätä. Ehkä kohta menen silläkin uhalla että särky pahenee. Ainahan sitä voi nousta takaisin ylös.


np: Velcra - Shine For Me

1 kommentti :

  1. Hei, käytetäänkö sähköhoitoa muuten kuin depressiossa? Auttaisikohan se sinua.
    Pystytkö rentoutumaan?
    Mikä on sinusta parasta tällä hetkellä?

    VastaaPoista