Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Sudet tulee; sudet tietää

ja nyt huomasin viimeinkin
että yö on niin suuri
pimeää aina jatkuvaa
näen juuri ja juuri
- ja onneni on jossain siellä

Niin paljon tyhjyyttä. En tiedä enää, mitä haluan - haluanko mitään. Olen väsynyt. Olen väsynyt olemaan väsynyt. Pahinta on se, että edes kuolema ei tunnu miltään. Se ei herätä tunteita, ei intohimoja. Tahdon palaa soihtuna, loistaa tummaa taivasta vasten. kunnes hengitys lakkaa - mutta ei se tunnu miltään. Voin suunnitella asioita, pohtia, punnita, ajatella - ei tunnu, ei miltään. Välillä jotain läikähtää - se on rauha - kun katson kerällä nukkuvaa koiraa sängylläni. Muuten kaikki on tyhjää, tyhjää, tyhjää, loputtoman tyhjää. Ajoittain tuntuu, että jotain puuttuu. että siellä tyhjyydessä olisi pieni tila jollekin - en vain tiedä mille, ja mikä olisi niin pientä että se mahtuisi niin olemattomaan koloseen. Pitkästä aikaa sentään luin hetken viime yönä - tietokirjaa, kaunokirjallisuuteen eivät aivoni taivu.

Neurologin teksti oli ilmestynyt nettiin - en kai kertonut siitä vielä täällä. Se oli kirjoittanut, että psykoosilääkitykseen liittyviä pakkoliikkeitä ei ollut havaittavasti, ja neurologiset peruskokeet sujuivat multa ilman ongelmia. Että nyt kun mulla on torstaina hammaslääkäri niin kysyn sieltä sitä mielipidettä purentaviasta, ja sitten neurologi mahdollisesti tarvittaessa konsultoi leukakirurgia. Kai mussa silti jotain jännää oli, hieman, ja se kai liittyy seuraavaa tekstinpätkään: "Jänneheijasteet kauttaaltaan erittäin vilkkaat, akillekset klooniset rentoutuneenakin, jännitystä kuitenkin vähän koko ajan. Plantaariheijasteet fleksiot." Mulle ei aivan selvinnyt mitä tuo tarkoittaa, tai että mihin se viittaa, mutta nuo vilkkaat refleksit saivat neurologin miettimään sitä pään ja kaularangan magneettikuvaa. Kuulemma tuo voi johtua myös perustilanteesta, mutta niin. En tiedä. Enkä jaksa murehtia. Olkoot.

Painan liikaa, uudet silmälasit painavat, maailman taakka harteillani on sietämättömän painava. Tahtoisin nukkua, mutten ole varma haluanko nukahtaa. Ahdistaa herätä, ahdistaa herätä aina liian nopeasti. Mutta silmät eivät pysy auki. Ja aamulla pitää herätä, sillä tahdon kauppaan ja tahdon suklaata, joten pitää raahautua kaupunkiin. Siellä ainakaan en voi tehdä juuri mitään ylimääräistä, joten ehkä sitten saan edes nukuttua. En ymmärrä tuota tuon sovelluksen univajelaskurin toimintaperiaatetta, enkä jaksa edes yrittää, mutta tasaisesti se univaje kasvaa. Parempi kai olisi yrittää nukkua. Ainakaan silloin ei tarvitse tuntua - ei edes tätä tyhjyyttä.

np: PMMP - Lautturi

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti