Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

"Enää yhtään mitään en lupaa"

Mä en jaksa enää, en enää, en enää, en jaksa enää odottaa romahdusta. Mikään ei tunnu miltään, ei tunnu, ei vaikka yritän kuinka. Mä haluan jo romahtaa. Tää sattuu, elämä hengittäminen näin. Mä odotan aina asioita, jotka tuntuvat etukäteen lupaavan hyviltä. Lasten Hautausmaan uuden levyn pystyi jo eilen kuunnella ennakkoon Rumban sivuilta - into läikähteli sisälläni rinnan jännityksen kanssa. Kuuntelin, mutta vaikka levyssä ei ollut vikaa, ei se tuntunut miltään. Helsingissä Nooran kanssa tänään. Jännitin ja odotin, ja lopulta en kyllä enää muista oikein mitä edes teimme. Tai kyllähän mä muistan, mutta muistoihin ei liity minkäänlaista tunnekokemusta. Tuntuu, että jos ikinä näytän minkäänlaisia tunteita, ne eivät ole mun. Ne ovat vain esitystä - osa kulissia. Niin pitää toimia, niin olen oppinut toimimaan. Virheitä ei sallita. Ja minä olen pelkkä virhe.


jos on sielu, se on levoton
kunnes sen temppeli on eloton
on vaikee olla peloton "

Yhä useammin huomaan, että mun kanssa aloitetaan keskustelu - kysytään jotain - mutta kun vastaan, aletaan puhua päälle, vaihdetaan aihetta, siirretään aihe pois minusta johonkin muuhun. Yhä useammin mä huomaan puhuvani yksinäni, kuuroille korville. Henkilölle, joka puhuu jo jotain aivan muuta; kiirehtii, jottei vastaustani tarvitsisi kuulla. En mä ole mitään. Ja silti mä aina vastaan odottaen, että tällä kertaa kysyjä oikeasti tahtoo tietää ja kuulla. Ettei aihetta käännetä pois. Mutta kyllähän mä tiedän; mielipiteeni ovat vääriä, kiinnitän huomioni aina epäolennaiseen ("ei se ollut olennaista että onko se oikein, olennaista oli että se oli hauskaa!" - ja tähän tiivistyi niin paljon), en ole kuin muut, ja jauhan aina vain sitä samaa. Mutta kyllä mä opin vielä. Aina mä opin. Pian mä suljen suuni. Kestäkää vielä hetki. Lupaan oppia - ihan pian jo.

np: Mirel Wagner - Goodnight

2 kommenttia :

  1. Oon lukenu sun blogia anonyyminä pitkään, ja nyt - vihdoin! - ajattelin, että voisin kommentoida jotakin. Ensinnäkin, oot ihan älyttömän suloinen. Sun kuvista ja videosta huokuu sellasta tietynlaista suloisuutta - tekisi mieli vaan ottaa sut halaukseen ja rutistaa kaikki paha pois. Toiseksi, sä olet ihan huippukirjottaja. Sun tekstin laatu on jotain sellaista, mihin todella todella harvoin törmää täällä blogimaailmassa. Sun kirjoittajataidoilla oisi aineksia vaikka mihin! Kolmanneksi, sun tekstit herättää tietynlaista avuttomuutta - mitä mä voin tehdä auttaakseni sua? Halusiin niin kovasti tehdä jotain, mutta en tiedä, että mitä. Kumpa vaan olisi jotain, millä saisi parannettua sun oloa. Tää voi kuulostaa älyttömän kliseiseltä, mutta asioiden on oikeasti tapana järjestyä, oli lähtötilanne sitten kuinka vaikea tahansa. Sussa on tajuton määrä älyä ja potentiaalia ja mä uskon, että sä pääset niillä vielä pitkälle - nyt pitää keskittyä päästä vaan vaikka hiiren askelin eteenpäin. Kaikki kyllä järjestyy. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luin tän toiseen kertaan nyt myöhemmin, kun ekalla kerralla itketti enkä saanut mitään järkevää vastausta aikaiseksi.
      nyt sama. hmmh.
      en tiedä. en osaa ottaa kehuja vastaan? :--D tulee aina olo, että olen aiheuttanut kamalasti vaivaa sille joka kehuu. yyh. ei pitäisi, tiedän. varsinkin, kun joku kehuu tekstejäni, niin tulee todella epämiellyttävä olo. kirjoittaminen on itselleni niin tärkeää, joten olisi kai loogista että tuntuisi hyvältä kun joku kehuu? ei silti tunne. MUTTA! se ei tarkoita, ettenkö arvostaisi kommenttiasi suuresti. tunteet ja järki on erikseen. järjellä tiedän, että tämä kommentti on tehty tarkoittaen jokaista sanaa. kiitos siis. ♥

      Poista