Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 9. toukokuuta 2016

I am, I am a machine






- -

Mulla ei ole otetta ajasta; se kulkee omia polkujaan. Menee, tulee, katoaa, lisääntyy, kasvaa, muuttuu, lisääntyy, lisääntyy, katoaa, lisääntyy. [ Liikaa turhia naamakuvia. ] Otteeni minusta lipeää, katoaa, katoaa, apua, en tiedä kuka enää olen - olenko; olenko enää? Pelkään kuka ottaa paikkani - vai katoanko kokonaan. En ole hallinnassa, en voi vaikuttaa tähän. Kontrolli, missä olet? Kaipaan sinua - tarvitsen sinua. Palaa, palaa nyt. Heti. Unta puoli kahdelta yöllä, ja mieli juoksee virkeänä hereillä kuuden aikaan aamulla herättäen kehon. Olen ja en ole lainkaan. Kasvot vuotavat verta ja kudosnestettä; kynsien alla on ahdasta. Tänään en edes halua lopettaa. Ei sillä olisi edes väliä - ei millään ole. Tahtoisin niin kovin verta ja rasvakudosta, mutten jaksaisi piilotella enkä kestäisi huutoa. Upotan kynnet ihoon vain yhä uudestaan; ketään ei kiinnosta tämä, ja olen turvassa - rauha.

Ja tavallaan haluan vain hajota lopullisesti. Seota totaalisesti; ota valta ota valta tapa tapa tuhoa tapa ota valta musta tee se tee se nyt. Pää syöttää mulle valheita; maailma istuttaa ajatuksia mun päähäni. En voi tietää mikä on totta, mikä harhaa. En kykene erottamaan valheita pääni sisällä, ja valheita pääni ulkopuolella. Kaikki on puuroa ja minä olen irrallaan, leijun, maailma leijuu. Välähdyksenomaisesti näen ne - kasvottomat, sukupuolettomat - istumassa näkökentän vasemmassa yläkulmassa lasin takana; lasin takana, kuten aina. Ja uudestaan. Ne saavat käskynsä niiltä, sieltä jostain, tuntemattomilta, tutkimattomilta, saavuttamattomilta, vihollisilta. Ne valvovat. Kamerat ovat niiden. Mutta niitä ei saa sekoittaa niihin toisiin pääni sisällä. Pääni sisällä on suhteellisen turvallista - lukuunottamatta Ensimmäistä - niin ne sanovat, niin ne neuvovat. Mä en jaksa tätä. Mä en halua jaksaa tätä. Haluan osata kuolla. Rukoilen kuolemaa - mutta rukouksiini ei vastata, tietenkään, kyllä minä tiedän. Sepitetyt tarinat ja ihmiseen istutetut uskomukset eivät vastaa huutoihin koskaan.

Romahdus, ole kiltti ja tule perjantai-iltana. En jaksa enää näin; tämä on liikaa. Haluan turvan ja rauhan ja kivun ja tuhon, tuhon, tuhon, kuoleman. Joudut odottamaan perjantaihin, minä joudun odottamaan perjantaihin, mutta sitten... ole kiltti. [ On vain pakko paeta terassille ja ulkoilmaan pian; kuuma kuuma loputtoman kuuma. ] Nilkkoihin sattuu, ja mä en tunne mieltäni tai kehoani tai maailmaa. Auttakaa mut pois täältä. Mä en jaksa. Mä en halua. Mä tahdon pois. Mä en halua enää nukkua. Mä en halua enää liikkua. Mä en halua enää hengittää. Mikään ei paina keuhkoja kasaan, mutta en saa henkeä; ilma ei kulje sisälleni, ilma ei liiku sisälläni. Olen tyhjä; olen olematon. Mua ei ole. Auttakaa, tuhotkaa, tappakaa. Poistakaa.

np: Taking Back Sunday - Number Five With a Bullet

6 kommenttia :

  1. sun silmistä näkyy kipu mutta olet silti kovin kaunis. toivon, että tulee päivä, jolloin haluat hengittää.

    VastaaPoista
  2. Yhdyn edelliseen kommenttiin ↑
    Olet kaunis, toivon että kipusi katoaa voisit olla hetken aikaa onnellinen ♡ paljon voimia!

    VastaaPoista
  3. Tuli vahva tarve kirjoittaa sulle pieni kommentti, mutta toisaalta en osaa tällä hetkellä pukea ajatuksiani sanoiksi... Joka tapauksessa oon susta aivan äärettömän huolissani. Tekis mieli sanoa niin paljon, mutta kaikki tuntuu niin kliseiseltä. Voimia - niitä mä sulle silti vilpittömästi toivon. Sen tahdon myös sanoa, että kaunis olet vaikka kipu paistaakin sun silmistä ja olemuksesta. Aivot lyö tyhjää, mutta edes tän verran halusin sulle kirjoittaa.

    VastaaPoista
  4. Mitä tulee tapahtumaan perjantaina...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. perjantaina palaan tampereelta kavereiden luota. sitten on aikaa romahtaa. sitten on aikaa vain olla. sitten ei tarvitse olla mitään muuta. voi levätä - ja romahtaa.
      ei mitään muuta siis.

      Poista
  5. kiitos kommenteistanne. en osaa nyt vastata mitään, siksi yhteisvastaus jossa sanon vain että kiitos.

    VastaaPoista