Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Broken mornings, broken nights and broken days in between

Olen kamala; olen kamalassa tilanteessa. Vietin erittäin mukavan päivän. Nukuin yöllä vain kolmisen tuntia. Näin Milkan kymmeneltä. Milka näytti hämmentyneeltä mut nähdessään; ehkä se oli aukirevityt kasvoni? Unohdin pahoitella punoittavaa nenääni, anteeksi. Virhe. Mulla oli ihan järkyttävän hauskaa. Oli trumpit, kuolleet kanit, hullujenhuoneet ja kastelukannuja. Poskiin sattuu vieläkin, ja muisto hetken onnesta saa melkein kyyneliin. Tämä ei ole kenenkään vika, mutta aina tulee niin kovin hirvittävä olo sen jälkeen, kun ymmärtää mitä elämä voisi olla - mutta mitä se ei ole. Onni on hetkellien valhe, ilo kovin katoavaista. Milka katoaa bussiin, ja mun mieli katoaa synkkyyteen. Olen kamala ja itsekäs paska, mutta olisin vain halunnut jäädä siihen lähtöhalaukseen ja huutaa älä lähde älä anna tämän valheen päättyä en halua takaisin sinne kamalaan pimeyteen. Mutta se ei ole mahdollista, eikä se olisi oikein. En haluaisi kirjoittaa näitä sanoja, en haluaisi satuttaa. En millään. Mutta valehdellakaan en tahdo, Mun elämä on kamalaa, ja jokaisen pienen helpotuksen hetken jälkeen toivon etten olisi poistunut ulos talosta. Elämä satuttaa. Ja sovimme, että näemme myös ensi viikolla. Menen silittämään kissoja, jos suostuvat silitettäviksi. Itkettää olla näin kamala. Anteeksi mä en ihan oikeasti millään pahalla.

Aamulla mä seison peilin edessä ja revin, kynsin ja parantelen ihoani. Neljäkymmentä minuuttia, ja sitten on pakko lopettaa - aika loppuu. Paranteluväline lipsahtaa vahingossa syvemmälle ihohuokoseen; hätkähdän. Hieman normaalia enemmän verta pulppuaa, ja sydän pakahtuu onnesta. Kasvot kirkuvat ja huutavat ja kyyneleet polttavat, mutta mä tunnen itseni puhtaammaksi, paremmaksi, rauhallisemmaksi, täydellisemmäksi. Enkä mä siltikään ole yhtään mitään. Pelinappula. Muhun laitetaan asioita, ajatuksia, tekoja. Niitä otetaan musta pois. Mä en voi hallita; miten voisin? Olen väline, objekti. En ole mitään oikeaa. Niiden luomus. Niiden peli. Niiden leikki. Niiden koe. Tämä on kamalaa, ja mä vain tahtoisin pois. Luulin haluavani olla vain niitä ykkösiä ja nollia, mutta kun ymmärsin etten ole mitään muuta kuin juurikin ykkösiä ja nollia - en tiedä. Kaikki toivo on mennyt. Mihinkään ei voi paeta, mistään ei ole apua.

Huomenna olisi serkun valmistujaiset. En mene, en voi. Liikaa ihmisiä. Liikaa ääniä. Liikaa stressiä. Ja minä olen liikaa; liian outo, liian hullu, liian erilainen, liian arvilla niin sisäisesti kuin ulkosestikin. En halua olla hävettävä, en halua olla tuijotuksen kohde. Toivon, että serkku (ja se toinenkin, Suomeen pitkästä aikaa palaava) ymmärtää. Oikeastaan teen tämän hänenkin puolestaan, en vain omastani. En halua aiheuttaa kiusallisia kohtauksia onnelliseen päivään. Kaikki paha kiehuu liian pinnassa, enkä halua olla vaaraksi. Enkä kestäisi uteliaita katseita, sääliviä katseita. Missä opiskelet, oletko töissä, seurusteletko, mitä olet viime aikoina tehnyt -kysymyksiä. Small talk on joka tapauksessa turhaa, ja jos en vielä edes voi vastata mitään sallittua niin en jaksa esittää sitä vähääkään.

Tänään oli niin kovin ihana päivä. Tänään minä haluan kuolla. Tänään tieto siitä, etten voi loppua sattuu aivan erityisen paljon. Tänään haluaisin osata upottaa terän koko leveydeltä ihon alle - kuten ennen. Mutta mä en osaa, mä en osaa enää paeta. Ja mä pelkään asioita, joita mä tahdon. Kun ne eivät ole enää heikon viimeisiä valintoja. Kun ne mieltyvät vahvan ensimmäisiksi teoiksi; niiksi, joista sitten lopulta muistetaan. Oikeutus. Tuli, palo ja tulipalo. Paljon liekkejä mielen rajamailla. Räjähdys, kuumuus, räjähtävä kuumuus. Numerot toistuvat, merkit toistuvat - ne ovat kaikkialla. Ja mä olen aivan liian kunnossa ollakseni sekaisin. Ahdistaa tietää, että tämä harhatotuuteni on kuitenkin totta. Valetta, mutta totta. Valheen sisälläkin voi olla valheita, mutta tämä ei ole sellainen. Tämä on täyttä totta. Toivon vain uppoavani sänkyni pohjan läpi ikuiseen tyhjyyteen. Haluan vajota, haluan jo vajota. En jaksa kellua, voimat ovat lopussa. En jaksa sinnitellä, tahdon hukkua. Auttakaa, vetäkää pinnan alle.



( vielä kerran pyydän anteeksi )

np: AURORA - In Boxes

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti