Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

I'm just making it up; nothing is real - repeat, repeat

Katson peiliin. Osa poskesta on vapautunut ruven alta. Ei olisi pitänyt katsoa. Oksettaa. Joku joskus on tainnut jopa sanoa, että ihoni on hämmentävän tasainen (mitä se ei ole koskaan ollut). Nyt se ei enää ole nähnytkään tasaista. Arpien kynnöspeltoa. Oksettaa. Oksettaa. Mä en tiedä enää onko mikään totta. Ei ole. Ei voi olla. Ei ole. Hoitaja soittaa maanantaina. Sanoo kysyvänsä lääkärin mielipidettä lääkitykseen, mutta varoittaa ettei lääkäri luultavasti uskalla määrätä mitään koska ei ole ikinä tavannut minua. Lupaa ilmoittaa, kun tietää lääkärin mielipiteen. Tiistaina puhelin soi. Saan lääkärinajan kesäkuun viimeiselle päivälle. Lääkäri haluaa tavata ja harkita sen pohjalta lääkitystä. Kolme pitkää viikkoa. Ja silti tiedän, ettei tähän mikään auta. Vika on minussa. Minä olen vika. Pitäisi lopettaa tämä kaikki. Sammuttaa itsensä. Eihän tämä ole edes totta. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. Hajoan tyhjästä enkä kykene lopettamaan. Tyhmä, idiootti. Ei niin saa. Et saa. Mä en ole mitään. En mä ole ikinä ollut mitään. En mä osaa mitään. Turha. Helvetin turha valittaja. Keho ruvilla, keho arvilla. Hävettää. Häpeän. Oksettaa. Eikä hammaslääkäristä kuulunut soittoa - soitamme viimeistään viiden päivän kuluessa - enkä tiedä jaksanko soittaa sen soiton perään. Soittavat sitten joskus jos muistavat ja on aihetta. Parempi näin, eihän mulla edes ole rahaa kun olen tuhlannut kaiken kaikkeen turhaan. Mä en jaksa, mä en jaksa. Hajoan hajoan hajoan hajoan mutten tarpeeksi kadotakseni ja se sattuu enemmän kuin mikään muu.


np: Sylvaine - I Drink In Every Sob Like Wine

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti