Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Lauseet puhuu


Ihmiset vihaa; katoaa. Mä vihaan ja katoan. Liekö yhteys ilmiselvä. Enkä jaksaisi sekuntiakaan enää. Pitkiä hetkiä. Tiedän totuuden. Kukaan ei kuule; ei kuuntele. Niillä on omat merkkinsä, mulla omani. Vain mulla on oikeat lähteet. Ne vaan yrittää sekoittaa. Kaikki mukana samassa saatanan pelissä nimeltään elämä. Oksettavaa. Ei kehenkään voi luottaa. Miksi aina uskon valheisiin? Miksi? Mä tiedän totuuden, miksen jo lähde siis. Avaimet on mulla. yhdeksänkymmentä grammaa ja päälle lääkeaineita. Loput saa kaupasta. Mutta mistä paikka, ja mistä varmuus kun ainoa varma on se ettei mikään ole varmaa. Valheita. Pelkkiä valheita. "Harjoittele olemaan läsnä." Mutta miksi? Miksi pitäisi? Ei täällä ole mulle mitään. Kaikki mitä mulla on, on aivot joilla ajatella. Ei muuta. Ja aivoni eivät toimi "oikein"; eivät kuten "pitäisi". Olen väärin. Eikä kukaan voi ymmärtää, enkä mä edes jaksa yrittää kertoa. Ei ne voisi ymmärtää. Muilla ei ole valmiuksia siihen. Anteeksi että petin luottamuksesi. Jos olisin tiennyt ajoissa, olisin lähtenyt vuosia sitten. Nyt kaikki on menettänyt merkityksensä. Ei mua voi "korjata". Mä en tahdo sitä. Mä tahdon vain pois. Epäkelpo, väärä. Epäsopiva, outo. Erilainen, liikaa. Kirosanoja. Tarvin merkkejä varmuudesta. Nyt. Varmuudella.


np: nothing

1 kommentti :

  1. Mulla on sellainen pelko tai outo tunne, että teet pian itsellesi jotakin peruuttamatonta. Jotenkin näistä postauksista vaan huokuu sellainen lopullisuus, erilaisempi kuin aiemmin. Haluaisin jotenkin auttaa, mutta en yhtään tiedä miten?

    VastaaPoista